Menu

Rupsanlahti ja Pieni Vehkalahti

Rupsanlahden pohjukka pistää tien 570 itäpuolelta aivan tien reunaan ja ympärillä on suuri peltoaukea. Lahden pohjukassa on vankka järviruoikko ja nauru- ja kalalokkiyhdyskunta pesivät siellä. Rupsasta kohti kaakkoa kulkeva kylätie kiertää Pientä Vehkalahtea, joka on rehevöitynyt.

Alueen pesimälinnustoon kuuluvat haapana, jouhisorsa, lapasorsa ja kurki sekä kaulushaikara, pikkulokki, ruokokerttunen ja satakieli. Rastaskerttunenkin on käynyt raksuttelemassa.

Toistaiseksi vielä kolme karjatilaa luo kottaraiselle, keltavästäräkille ja muille peltolinnuille suotuisan ympäristön. Viereisillä sorakuopilla pesii yli 50:nen törmäpääskyn kolonia.

Muuttoaikaan rantapelloilla tavataan kapustarintoja, pulmusia ja lapinsirkkuja. Rannoilla ja tulvapelloilla on suokukkoja ja muita kahlaajia. Aivan viime vuosiana joutsenet, kurjet ja hanhet ovat todenneet paikan riittävän rauhalliseksi tankkauspaikaksi. Niinpä metsähanhia voi olla kymmeniä ja keväällä 2008 niiden joukossa oli myös kaksi lyhytnokkahanhea.

Kaavin suuntaan ajettaessa tien molemmin puolin aukeavat rehevät vesialueet, joiden jälkeen maasto muuttuu hiekkakankaiksi. Kangaskiuru olisi potentiaalinen löytö sorakuoppien lähistöltä. Sitä ei ole vielä tavattu, mutta kehrääjä oli yhtä mukava tuttavuus kesällä 2006. 

Juankoski ja Karjalankoski

Juankosken taajamassa pesii 20-30 pulun ja 5-10 tervapääskyn kanta. Vanhojen pihojen ja tehtaan kirkon puutarhoissa laulavat satakieli, viitakerttunen ja pensassirkkalintu. Kylän keskellä on ns. Patruunan mäki vanhoine rakennuksineen ja sen puistossa on vanhoja havu- ja lehtipuita, tarjoten hyvän paikan syksyisin vaeltaville hyönteissyöjille.

Juankosken Ruukin päärakennus; Kuva: Aarne Hagman

Talvisin sulana pysyy lähes koko Juankosken tehtaalta aina Karjalankosken alapuolelle asti ulottuva vuolas virta, jota voi tarkastella useasta paikasta rannoilla kulkevilta teiltä. Virrasta voi tavata aikaisia lokki- ja vesilintuja sekä myöhäisiä viivyttelijöitä, kuten kuikka, merimetso ja harmaahaikara.

Muurutvirta ja Putaansaari

Muurutvirran silta; Kuva: Aarne Hagman

Keväisin ja alkutalvesta sulana on myös Muurutvirta, jonka yli tien 567 silta kulkee. Muurutvirran alajuoksun näkee parhaiten läheisen leirintäalueen vuokramökkien rannoilta.

Keväällä huhtikuussa sulan laajennuttua isommaksi se kerää jonkin verran vesilintuja ja lokkeja, joskus myös joutsenia. Myös metsähanhia on nähty lepäilemässä jään reunalla. Toukokuussa jäiden lähdön jälkeen selällä tavataan säännöllisesti myös kuikkia.

Joutsenia Muurutviraan sillan luona pellolla 3.11.2012; Kuva: Aarne Hagman

Puutanvirta ja sen sula on myös hyvä paikka etenkin keväällä. Lintuja voi katsella vaikka sen sillalta.
Putaansaaren ja Polviniityn pelloilla on myös katseltavaa pitkin vuotta. Saaren pääset kiertämään virtuaalisesti tällä EveryTrail- retkellä.

Putaanvirran suu 26.6.2009; Kuva: Aarne Hagman

Pisankoski ja Likolahti

Likolahdentie kulkee lehtomaisten mäkien kautta Likolahteen. Seutu on rehevää ja lehtipuuvaltaista. Rinteiltä juoksevan puron varressa kasvaa siellä täällä mm. koiranheisi, näsiä ja metsäkuusama. Tien varrella kannattaa pysähdellä useammassakin kohtaa. Tien varressa ovat laulaneet vuosittain mustapääkerttu, peukaloinen, sirittäjä ja idänuunilintu. Lapinuunilintukin on tavattu kerran. Varpus- ja viirupöllö sekä palokärki ovat kuusikkopaikoissa mahdollisia lajeja.

Tien päässä on peltoaukeat, joita reunustavat lehtipuumetsät. Yölaulaja-aikaan siellä on kuultu parhaimmillaan neljä satakieltä. Ruoko- ja viitakerttunen, pensas- ja viitasirkkalintu ovat ruisrääkän ohella muita tavattavia lajeja. Myös luhtakerttunen on kuultu yhtenä kesänä.

Likolahden alue on osa Pisa-Kypäräisen Natura-aluetta ja osa kansallismaisemaa (Kuva: Tero Pelkonen). Seudun kasvillisuus on rikas, johtuen kalkkiperäisistä kallioista. Vieressä ovat Metsähallituksen ylläpitämät niittykasvien ja lehtojen suojelualue sekä Huosiaisniemen suojelualue. Kuikat viihtyvät viereisellä Ala-Siikajärvellä, samoin kuin pikku saarissa pesivä nuolihaukkakin.

Likolahdesta tultaessa pääsee ajamaan yksityistietä pitkin Likosaarentielle, joka mutkittelee vesistön vartta Pisankoskelle. Kevättalvisin sulasta voi löytyä koskikaroja, sinisorsia sekä saukkoja kalastelemassa.

Pisankosken alavirralle pääsee katsomaan ajamalla entisen koulun kohdalta Koskentietä uimarannalle. Kevätsulissa viivähtävät sorsien suvun lisäksi kuikat ja mustalinnut. Syksyisin voi tavata pieniä sotka- ja alliparvia. 

Tilaa tämä RSS-syöte