Menu

Pisa

Näkymä Pisalta 4.8.2008; Kuva: Aarne Hagman

Pisa sijaitsee Nilsiän kunnan kaakkoiskulmalla, Syvärin järven eteläpäässä. Aluetta hallitsee Pisan vuori, joka kohoaa korkeimmillaan 270,6 metriin. Pisan vuorella sijaitsee Täyssinän rauhan rajamerkki. Historiallisen arvonsa ja vaikuttavien maisemiensa vuoksi Pisa on ollut kautta aikojen merkittävä nähtävyys ja retkeilykohde. Pisan laelle perustettiin jo vuonna 1963 puolentoista hehtaarin suuruinen rauhoitettu suojelualue, jonka omistaa Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry. Vuonna 1993 perustettiin 280 hehtaarin laajuinen Pisan luonnonsuojelualue, joka on metsähallituksen hallinnassa. Luonnonsuojelualueen päätavoite on vanhojen metsien säilyttäminen ja niiden luontaisen kehityksen turvaaminen. 

Alueella on opastetut polkureitit Pisan vuoren huipulle ja näkötornista avautuvat näkymät koillissavolaiseen maalaismaisemaan. Pisa sopii hyvin päiväretkien kohteeksi ja luonnonsuojelualueella saa retkeillä vapaasti jalan tai hiihtäen. Laella on uusi näkötorni, josta avautuu hulppeat näkymät (mm. Puijon torni pitäisi näkyä Pisalle noin 45 km päästä). Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet sijaitsevat vuoren itäpuolella, Valkeisen ja Ala-Siikajärven rannoilla. Ala-Siikajärveen pistää niemekkeenä myös erikoisennäköinen pyöreäpäinen Kypäräisen vuori.

Lisää tietoa ja alueen kartta löytyy täältä 

Alueen pesimälinnustoon kuuluvat mm. sirittäjä, pyy, metso, puukiipijä, idänuunilintu, peukaloinen, kuusitiainen ja palokärki.

Eitikansuo

Eitikansuon ja Ristikkosuon soidensuojelualueet sijaitsevat Eitikansaloksi kutsutulla syrjäisellä alueella Nilsiän kirkonkylän luoteispuolella, lähellä Iso-Pajusen ja Eitikan järviä. Soiden välissä on myös suojeltu Hirvisaaren vanha metsä, jonka halki kulkee metsäautotie. Kolmas suojeltu suoalue on Iso-Pajusen pohjoisrannalla. Nämä ovatkin Eitikansalon ainoat ojituksilta säästyneet alueet. 

Eitikansuolle pääsee helpoiten sen itäreunaan päättyvältä metsäautotieltä. Hirvisaareen ja siitä myös molemmille soille pääsee myös Iso-Pajusen länsipuolella kulkevaa pientä metsäautotietä. Iso-Pajusen rantasuolle löytäminen sen sijaan vaatii suunnistamista ja suo-ojien yli loikkimista. 

Alueen pesimälinnustoon kuuluvat mm. kuikka, laulujoutsen, kurki, kapustarinta, pikkukuovi, liro, metso, riekko, tuulihaukka, kalasääski, palokärki, tervapääsky ja pohjansirkku. Lisäksi alueella voi törmätä harvemmin myös mm. metsähanheen, pohjantikkaan, suopöllöön tai kuukkeliin.

 

Lastukoski

Lastukoskella lintuja voi tarkkailla joko Lastukosken siltojen läheisyydessä (Kuopiosta päin tultaessa käännytään oikealle kalastuspaikalle hieman ennen siltaa) tai uimarannalta linkin osoittamasta paikasta.

Lastukosken alavirta aukeaa varhain keväällä ja kerää vesilintuja levähtämään läheisiin lahtiin. Linnut eivät viivy pitkään, sillä vesistö on karu. Joka kevät täällä nähdään musta- ja härkälintuja, kuikkia, uiveloita ja silkkiuikkuja. Paikalla viivähtää keväisin myös mukavasti lokkeja, joiden seassa on nähty muun muassa merilokki.

Syksyllä sulassa on viivyttelijöinä lokkien lisäksi mustalintuja ja alleja. Kovin havainto oli syksyltä 2007, jolloin vastarannan kala-altaiden luona pistäytyi pikkuruokki.

Lastulahti

Keväisin, heti jäiden lähdön jälkeen Lastulahden rannoilla on laajat liejukot, joille kerääntyy parhammillaan satoja kahlaajia, suokukkoja, metsä-, valko-, musta-, ja punajalkavikloja ja eteenkin liroja. Jänkäkurppiakin on ollut useita. Harvinaisempina lajeina ovat kaulushaikara, meriharakka, luhtahuitti ja liejukana.

Karjatilan pelloille kerääntyy rastaita, keltavästäräkkejä ja kirvisiä.

Syvärin järven säännöstelyn takia linnuille otollinen veden korkeus voi jäädä lyhytaikaiseksi. Lahden havainnointi onnistuu vain kysymällä lupa tienvarren taloista. 

Tilaa tämä RSS-syöte