Tämä palsta on tarkoitettu pohjoissavolaisten nuorten kirjoittamille lintuihin liittyville jutuille. Myös lähettämiänne digikuvia voidaan julkaista ja piirroksia, mikäli ne saadaan skannattuna tiedostona.
Lähetä juttusi sähköpostilla osoitteeseen asta.lahdesmaki(at)dnainternet.net. Lähettäessäsi korvaa (at) merkillä @.
Laita jutun loppuun nimesi, ikäsi ja kotikuntasi. Jutun yhteydessä julkaistaan kuitenkin vain etunimi.
Paperilla juttuja voi lähettää osoitteeseen
Lintuyhdistys Kuikka
c/o Kuopion museo
Kauppakatu 23
70100 Kuopio
________________________________________________________________
12-VUOTIAS KOULULAINEN LÖYSI SUOMELLE UUDEN LINTULAJIN. EI KUITENKAAN SAVOSTA VAAN HÄMEESTÄ.
BirdLife Suomi tiedottaa 25.11.2010
Koulupoika löysi Suomelle uuden lintulajin
Asikkalalainen koululainen Tuomas Meriläinen (12 v.) valokuvasi tänään kotipihallaan oudon näköisen tikan, jonka asiantuntijat pystyivät kuvasta määrittämään tammitikaksi (Dendrocopos medius). Lajia ei ole aikaisemmin havaittu Suomessa, vaikka joissakin vanhemmissa lintukirjoissa kummitteleekin sittemmin hylätty havainto 1940-luvulta.
Tikka kävi äkkiä lintulaudalla jo toissa lauantaina, kertoo Tuomas. Silloin ruokavieraan henkilöllisyys ei vielä selvinnyt. Kun lintu tänään iltapäivällä palasi ruokinnalle, Tuomas lainasi äitinsä kameraa ja ehti ottaa linnusta muutaman kuvan. Tuomas on harrastanut pienestä pitäen lintuja ja tuntee tavalliset tikkalajit, mutta kuvan lintu ei ollut tuttu. 
Tammitikka on vähän pienempi kuin käpytikka, jota se selkäpuolelta muistuttaa. Tammitikan päälaki on kuitenkin kokonaan räikeän punainen ja pään sivut ovat kuviottomammat ja nokka hennompi. Alapuolen kuviointi on samantyyppinen kuin valkoselkätikalla: alaperä on hailakan ruusunpunainen ja rinta heikosti viiruinen.
Tammitikka pesii Keski-Euroopan ja lounaisimman Aasian vanhoissa jalopuumetsissä. Pohjoismaista tammitikka on hävinnyt, Tanskasta jo vuonna 1959 ja Etelä-Ruotsista vuonna 1982. Baltian kanta on sen sijaan vahvistunut. Etelä-Virossa, jossa laji pesii meitä lähinnä, on nykyään pieni pesivä kanta.
BirdLife Suomen rariteettikomitea on hyväksynyt tänä vuonna Suomelle uutena lajina toukokuussa Mynämäeltä Virolahdelle matkanneen munkkikorppikotkan. Käsittelemättä ovat vielä havainnot amerikantaivaanvuohesta Laukaassa, nokitaskusta Kristiinankaupungissa ja tundrakuikasta Järvenpäässä.
Mikäli nämä havainnot ja tuore havainto tammitikasta hyväksytään, maassamme on havaittu tänä vuonna peräti viisi uutta lajia ja luonnonvaraisten lajien yhteismäärä nousee 465:een.
Rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.
LISÄTIETOJA
tiedottaja Jan Södersved, puh. 040 555 5393
BirdLife Suomi ry
_____________________________________________________________________
Kaksi "punkkaria" samassa kuvassa. Toinen on oikeasti töyhtötiainen ja toinen Severi. Kuva Pekka Selin.
_____________________________________________________________________
Hennan ja Heidin retkeilypäivä Talaskankaalla
Lähdimme pari vuotta sitten viikonloppuna isän kanssa retkelle Vieremän Talaskankaalle. Isä kertoi, että syyskuussa on siellä hyvä mahdollisuus nähdä kuukkeleita. Koulun kanssakin kävimme siellä linja-autolla muutama vuosi sitten retkellä.
Ajelimme puoli tuntia kotoa hiekkateitä ja sitten olimmekin jo parkkipaikalla opastaulujen luona.
Äidin jätimme töihin tällä kertaa. Olemme käyneet joka vuosi useamman kerran Talaskankaalla siitä lähtien, kun opimme kävelemään.
Otimme kuvia kävellessä mutkaista polkua pitkin. Kuivunut lampi oli ihmeellinen, jonka ylitse pääsimme pitkospuita pitkin. Lammen pohja oli pelkkää kivikkoa, johon oli kasvanut erilaisia kasveja. Siitäkin piti ottaa kuvia. Suon kohdalta maisteltiin karpaloita. Ne eivät olleet vielä oikein kypsiä, kun maistuivat niin kirpeiltä. Matkaa polulla oli ainakin kolme kilometriä.
Lammelle päästyä teimme tulet ja paistoimme makkaraa. Kaakaota oli mukana termospullossa, samoin suklaata. Sitten ongittiin ja saimme ainakin kymmenen isoa särkeä ja ahventa. Laitoimme ne takaisin kasvamaan, sillä siellähän niiden koti on. Lammella uiskenteli viisi laulujoutsenta, joista kolme oli poikasta.
Kuukkelit eivät kuitenkaan tulleet maistelemaan makupaloja. Laitoimme sieniä puunoksiin, sillä oravathan tekevät niin ruokavarastoja metsiin. Otimme paljon kuvia lammen luona ja sitten lähdimmekin kävelemään autolle. Isä kertoi, että siellä asustelee karhuja ja susia. Niitähän emme pelänneet, koska ne taitavat pelätä enemmänkin meitä. Autolle päästyä joimme vielä kaakaota, sillä kävellessä tuli jano.
Vähän matkaa ajettua poispäin isä huomasi kahden kuukkelin lentävän tien yli. Isä otti kameran ja lähti kuukkeleiden perään suolle juoksemaan. Sieltä hän löysi kuukkelit ja alkoi ottamaan kuvia linnuista muutaman metrin päästä. Juoksimme perässä katsomaan lintuja. Siitä kuukkelit lähtivät lentämään suon yli kauas, emmekä lähteneet enää niitä seuraamaan.
Harmi vain että otimme niin paljon aiemmin kuvia, sillä kameran akut olivat tyhjät ja isän kuvien otto ei onnistunutkaan. Sepä ei meitä harmittanut, sillä mehän nähtiin kuukkelit ja niistähän näkee hyviä kuvia netistä.
Jostain syystä isä sitten myöhemmin ostikin useampia vara-akkuja kameraan ja ne onkin ollut sitten aina mukana kamerakotelossa. Eipähän akut lopu kesken retkeilyä, jos satumme ottamaan enemmälti kuvia.
Terveisin Henna ja Heidi Vieremältä (10 v. ja 12 v.)
(Lisää Talaskankaasta voit lukea täältä.)
_____________________________________________________________________
