Toimintasuunnitelma vuodelle 2012
1. Yleistä
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää lintuharrastusta, linnuston suojelua ja tutkimusta.
Yhdistys toimii KLYY ry:n jaostona ja on BirdLife Suomi ry:n jäsenyhdistys
Yhdistys osallistuu mahdollisuuksien mukaan BirdLife Suomi ry:n järjestämiin tapahtumiin, seminaareihin ja kokouksiin.
2. Lintuharrastuksen edistäminen
Tavoitteena on järjestää aktiivista ja ulospäin suuntautuvaa yhdistystoimintaa ja saada jäsenistö laajasti mukaan siihen. Yhdistykseen hankitaan uusia jäseniä omien tiedotuskanavien kautta ja lintukurssien, esitelmätilaisuuksien, tapahtumien ja retkien avulla. Yrityksille tarjotaan entistä aktiivisemmin kannatusjäsenyyttä.
Retkikummit (vuonna 2011 oli 8 retkikummia) järjestävät vähintään 20 retkeä tai tapahtumaa eri puolilla toimialuetta. Kuopiossa ja Leppävirralla pidetään yhteistyössä kansalaisopiston kanssa lintukurssi, mikäli riittävä määrä osanottajia löytyy.
Iisalmessa järjestetään linturetkiä yhteistyössä Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kanssa.
Lapsi- ja nuorisojäsenet huomioidaan erityisesti retkijärjestelyissä. Kouluille järjestetään mahdollisuuksien mukaan linturetkiä ja oppitunteja linnuista.
Järjestetään esitelmä talvilinnuista 22.1. Kuopiossa.
Osallistutaan valtakunnalliseen Pihabongaus-viikonloppuun 28.-29.1.2012.
Järjestetään oman alueen Taesto 5.5.2012 valtakunnallisen Tornien Taiston ohella. Samalla opastetaan yleisöä ja kerrotaan lintuharrastuksesta.
Järjestetään syksyllä pinnaviikko ja talvipinnaralli 1.12.2012
Pyritään yhteistyössä viranomaisten sekä kuntien, kylätoimikuntien ja muiden yhdistysten kanssa parantamaan P-S:n lintutorniverkostoa, osallistutaan tarpeen mukaan Oinosenmäen tähtitornihankkeeseen, jonne tulee myös lintujentarkkailumahdollisuus.
3. Havaintojen keräys
Havaintojen keräämisen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa linnuston- ja muun luonnonsuojelun perustaksi.
Yhdistys kerää ja tallentaa toimialueeltaan pyydetyt lintuhavainnot valtakunnalliseen lintutietopalveluun Tiiraan. Jäsenille annetaan tarvittaessa opastusta järjestelmän käytöstä.
Alueharvinaisuuskomitea (AHK) kokoaa toimialueellaan tehdyt harvinaisuushavainnot ja muut alueellisesti tärkeät lintuhavainnot tarkempaa dokumentointia ja havaintoihin liittyvien tietojen varmentamista varten. Samalla se pyydettyjen dokumenttien avulla arvioi näiden havaintojen julkaisukelpoisuuden.
Lintuhavaintoja käytetään katsauksissa, joita julkaistaan Linnut-vuosikirjassa, Siivekäs-lehdessä ja kotisivuilla. Oman alueen linnustokatsaus tehdään lintuvuodesta 2011.
Hallituksen hyväksymät yhdistyskäyttäjät hoitavat havaintotietokantaa ja tekevät tarvittaessa hallituksen hyväksymiä hakuja ulkopuolisille linnustotietoja tarvitseville tahoille. Paperilla tulevat havainnot viedään yhdistyksen toimesta tietokantaan, mutta jäsenistöä kehotetaan käyttämään havaintojärjestelmää.
4. Suojelu- ja tutkimustoiminta
Seurataan kuntien kaavoitusta niiltä osin, kun niillä on erityisesti vaikutusta linnuston elinolosuhteisiin ja osallistutaan tarvittaessa kaavoitusprosesseihin.
Toimitaan yhteistyössä muiden suojelujärjestöjen paikallisyhdistysten kanssa tavoitteena luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja suojelu.
BirdLife Suomen vuoden 2012 projektilaji on mustakurkku-uikku, projektiin osallistutaan valtakunnallisen ohjeistuksen mukaisesti.
Osallistutaan Maakunnallisesti tärkeät lintualueet-, eli Maali-hankkeeseen valtakunnalisen ohjeistuksen mukaisesti.
Kannustetaan ja opastetaan jäseniä osallistumaan lintulaskentoihin, joita Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseo koordinoi. Näitä ovat esim. talvilintu-, piste- ja linjalaskennat.
Jatketaan Raasion lintuaseman rengastus- ja tutkimustoimintaa.
5. Julkaisu ja tiedotustoiminta
Jatketaan kotisivujen täydentämistä sekä päivitetään sivuja säännöllisesti.
Toimitetaan Siivekäs-lehti ja tehdään tarpeen mukaan myös verkkojulkaisuja lintukatsauksista.
Tiedotetaan suurelle yleisölle alueen lehtien ja radioasemien välityksellä ajankohtaisia lintu-uutisia ja muita linnustoa koskevia asioita.
Pidetään yllä Kuikkalistaa, joka toimii Yahoon palvelimella sähköpostiverkkona. Lista on tiedotus- ja keskustelukanava. Välitetään kiinnostuneille Lintutiedotuksen maksullisella tekstiviestijärjestelmällä tiedot havaituista harvinaisista lajeista.
6. Talous
Jäsenmaksu pidetään ennallaan, varsinaiset jäsenet 24 €, alle 19-vuotiaat 11 € ja perhejäsenet 5 €. Kannatusjäsenmaksu on 120 €.
Varainhankinta koostuu pääosin jäsenmaksutuloista sekä KLYY:n jaostoavustuksesta. Siivekäs-lehteen hankitaan maksullisia mainoksia.
1.11.2011
Lintuyhdistys Kuikka
Hallitus
_________________________________________________________________________
3.2.2010
Puijo-lausunto
Lausunto Kävijätutkimukseen perustuvasta Puijon virkistysmetsien hoito- ja käyttösuunnitelmasta
Lintuyhdistys Kuikka on tutustunut Kuopion kaupungin metsätoimiston ja FCG Finnish Consulting Groupin (2009) tuottamaan Puijon virkistysmetsien hakkuuvaihtoehtoja esittelevään loppuraporttiin ja lausuu siitä seuraavaa:
Puijo on valtakunnallisesti ainutlaatuinen luontokohde, jonka erityisarvoihin kuuluu vanhan metsän ja arvokkaiden lehtojen eliölajisto. Olemme tarkastelleet suunnitelmaa yleisesti luontoarvojen ja metsien monikäytön kannalta sekä erityisesti lintu- ja lepakkolajiston suojelun näkökulmasta. Suunnitelmassa esitettyjen metsänhakkuutoimenpiteiden vaikutusten tarkastelu lintulajiston näkökulmasta on perusteltua, sillä linnusto indikoi myös alueen muita biodiversiteettiarvoja. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit puolestaan ovat tiukasti lailla suojeltuja eläimiä ja viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti vanhat luonnontilaiset metsät ovat monien lajien tärkeitä ruokailualueita. Lisäksi olemme kiinnittäneet huomiota joihinkin yleisökyselystä puuttuviin, mutta Puijon metsien monikäytön kannalta olennaisiin seikkoihin.
Kuopion kaupungin ympäristökeskuksen toimesta vuonna 2003 linjalaskentamenetelmällä tehdyn Puijon pesimälinnuston selvityksen sekä BirdLife Suomen Tiira-havaintotietokannasta vuodesta 2007 alkaen kerättyjen tietojen perusteella Puijon alueella esiintyy tavallisten metsälajien lisäksi useita harvinaisempia ns. vanhojen metsien lajeja: tiltaltti (vaarantunut), idänuunilintu, palokärki (direktiivilaji), peukaloinen, pikkusieppo (silmällä pidettävä), pohjantikka (silmällä pidettävä), viirupöllö (direktiivilaji). Lajin perässä on suluissa mainittu uhanalaisluokitus tai kuuluminen EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Pohjantikka ja viirupöllö ovat pesineet alueella useana vuonna. Rehevien metsien lajeja ovat sirittäjä, mustapääkerttu ja mustarastas. Mustapääkerttu on alueellamme vähälukuinen pesijä; havaittujen reviirien määrä on ollut vain n. 20 / vuosi. Pikkuharvinaisuuksista on tavattu mm. kirjosiipikäpylintu ja lapinuunilintu. Metsänuudistamistoimenpiteet vaarantavat kolopesijöiden elinmahdollisuudet alueella pitkäksi aikaa.
Erityisesti suunnittelualueen yli 80-vuotiaat metsäkuviot ovat arvokkaita em. vanhojen metsien lajeille. Nykyisillä vanhimmilla metsäkuvioilla on hyvät edellytykset kehittyä lähiaikoina yhä luonnontilaisemmiksi, ja sitä varten mm. kaatuneiden puiden tulisi jäädä paikoilleen. Pystyynkuolleet ja maahan kaatuneet lahopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä monille selkärangattomille, jotka ovat mm. pohjantikan tärkeä ravintokohde. Lahopuusta hyötyvät monet muutkin eliöryhmät (käävät, jne).
Lepakkohavainnoista on Puijolla tehty selvitys vuonna 2006. Alueella tavattuja lajeja ovat ainakin pohjanlepakko, isoviiksisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö, jotka kaikki kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Konttilan ympäristöön suunnitellut golfkentän radat voivat heikentää lepakoiden käyttämien rakennusten merkitystä levähdyspaikkoina. Myös kulkuyhteydet levähdyspaikkojen ja tärkeiden ruokailualueiden välillä tulee säilyttää. Pensaskerroksen raivaaminen voi monin paikoin heikentää lepakoiden elinympäristöä.
Puijon metsien ja niissä asustavan lajiston erityisarvoa korostaa sijainti asutuksen keskellä, lähellä kaupungin keskustaa. Helposti saavutettavan kohteen virkistyskäyttöpotentiaali on suuri, mutta kyselyssä virkistyskäyttö painottuu urheilun ympärille. "Metsän tuntu", jonka enemmistö kyselyyn vastanneistakin haluaa säilyttää, liittyy vanhan puuston luomaan rauhallisuuteen ja hiljaisuuteen.
Puijon merkitystä opetuksen ja tieteen näkökulmasta ei ole huomioitu juuri lainkaan. Puijo tarjoaa erinomaisen paikan koulujen ympäristökasvatukselle sekä lasten ja nuorten luonnontuntemuksen ja luontosuhteen kehittämiselle. Maisema-avausten sijaan kannatamme yhden lintu-/näkötornin rakentamista virkistysmetsäalueelle, joka palvelisi samalla myös opetustarkoituksessa. Harva koululainen pääsee nykyään näkemään yli 100-vuotiasta metsää, puhumattakaan mielikuvitusta kehittävästä "ikimetsästä", jollainen Puijokin voisi olla. Ikivanhaksi luokitellaan Kuopion seudulla kuusimetsä, joka on vähintään 160-vuotta vanhaa. Paikoitellen virkistysmetsissäkin päästäisiin tähän seuraavien vuosikymmenten aikana. Suomessa kuuset voivat elää yli 300-vuotiaiksi, joten huoli metsän kertakaikkisesta kuolemisesta ei ole ajankohtainen - toki talousmetsän näkökulmasta puun elämänkaaren jälkimmäinen puolisko on turhaa, mutta virkistysarvon on todettu monissa tutkimuksissa kasvavan iän myötä.
Ikärakenteen monipuolistuessa myös luonnon monimuotoisuus usein lisääntyy. Luonnollisesti kuolevat puut lisäävät lahopuun määrää metsässä, mistä monet uhanalaiset Puijolla tavattavat eliölajit ovat riippuvaisia. Lahopuiden jättämistä metsään pitää kannatettavana yli 70 % kyselyyn vastanneista (s. 14), ja lahopuumäärän lisääminen olisi hyvä esimerkki aidosti luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävästä luonnonhoitotoimenpiteistä, jollaisia ei nyt juuri sisältynyt yleisökyselyn vastausvaihtoehtoihin. Loppuraportissa (liite 5) esitetään virheellisesti, että metsänhakkuu vaikuttaa suotuisasti luonnon monimuotoisuuteen. Tällainen yleistys ei ole perusteltu, vaan luonnon monimuotoisuuteen Puijolla vaikuttavat ennen kaikkea elinympäristöjen luonnontilaisuus ja lahopuun määrä. "Kevyt metsähoito" -vaihtoehto ei vaikuta loppuraportin perusteella toimenpiteiltään sellaiselta, että se tähtäisi luontoarvojen lisäämiseen.
Epäselväksi jäi myös se, mitä tarkoitettiin loppuraportissa toistuvalla termillä "huonokuntoiset metsät". Metsätalouden näkökulmasta huonokuntoinen metsä ei välttämättä ole huono eliöstön tai virkistyksellisten arvojen kannalta. Kaiken kaikkiaan pidimme kysymysten asettelua yksipuolisesti ja osittain tavoitehakuisesti toteutettuna. Esimerkiksi kysymyksestä "Mikä metsänhoidon vaihtoehdoista soveltuu Puijon alueelle mielestänne parhaiten?" (s. 31) puuttuu kokonaan metsänhakkuun (eli "hoidon") ulkopuoliset luonnonhoitoon tähtäävät vaihtoehdot. Puijon metsien käytöstä päätöksiä tehtäessä olisi perusteltua tietää, kuinka suuri osa vastaajista olisi luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävien hoitovaihtoehtojen kannalla. Paljonko vaihtoehto "Lisätään Puijon luontoarvoja ja luonnon monimuotoisuutta" olisi saanut kannatusta?
Raportin johtopäätöksissä on ehdotettu, että eniten kannatusta saaneet vaihtoehdot toteutettaisiin. Toivomme, että kattavasti esiteltyjen Puijon metsänhakkuuvaihtoehtojen rinnalla tarkasteltaisiin myös aidosti luonnon monimuotoisuutta ja metsän virkistyskäyttöä parantavia vaihtoehtoja, joihin kävijätutkimuksessa ei kysymysten asettelusta johtuen ollut mahdollista vastata. Toivomme kansainvälisen luonnon monimuotoisuuden teemavuoden, jota parhaillaan vietetään, herättävän myös Puijon käytöstä päättäviä tahoja tarkastelemaan uudelleen keveämpien ja luonnonmukaisempien kehitysvaihtoehtojen tarjoamia mahdollisuuksia kaupunkimme imagon kohottamiseksi ja Puijolla virkistyvien ihmisten huomioon ottamiseksi.
Muilta osin Lintuyhdistys Kuikka yhtyy Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen ja Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin suunnitelmasta esittämiin kommentteihin.
Mikael Rytkönen Mikko Pärssinen
Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja
