Menu

Retkiblogi: Tikkoja etsimässä

 

Parturoitujen talousmänniköiden luona asuva kaipaa vähän väliä pääsyä kunnon metsään. Sellaiseen, jossa puut pääsevät vapaasti vanhenemaan; sellaiseen, jossa kuoleman annetaan synnyttää uutta elämää omalla ikiaikaisella syklillään. Lapsuuden ja nuoruuden Kuopiossa asuneena, tunnen aika ajoin kaipuuta Puijon ja Neulaniemen tuttuakin tutumpiin, jo elämää nähneisiin metsiin. Maaliskuun alussa lähdimmekin äitini kanssa jälleen yhdelle aamulenkille Puijon etelärinteen jykeviin kuusikoihin.

Puijon selännettä on kaskettu viimeisen kerran 1900-luvun alussa, ja ensimmäinen luonnonsuojelualue sinne perustettiin vuonna 1928. Vanhimmat kuuset ovat noin 200-vuotiaita. Tunnelma on aivan toinen kuin yhdellä silmäyksellä nähdyissä setelimetsissä.

Talvella latuverkko tuo omat haasteensa jalan retkeilevälle, mutta hankien hohtaessakin polkuja löytyy yllin kyllin. Lähdimme nousemaan heti hiihtostadionin nurkilta hieman piilosta lähtevää polkua, joka johdattaa nopeasti valtavien kuusten luo. Ympärysmitta on kevyesti kaksi syltä, ja moista puuta vasten voisi poskeaan leputtaa pidempäänkin. Lintukuvaamiseen tarkoitettu objektiivi kamerassa tekee puiden taltioinnin mahdottomaksi, mutta sen ei saa antaa häiritä. Tärkeintä on pysähtyä ihmettelemään sinitaivaan syvää äärettömyyttä kaukana korkeiden latvojen ulottumattomissa, sekä antaa katseensa tuikkia kilpaa yhdessä ilmassa kimaltavien lumikiteiden kanssa. Kevätaurinko saa hämyisenkin kuusimetsän hohtamaan kultaa.

Matkalla tornille yhtään lintua ei tule vastaan, mutta odotukset nousevat, kun tornilta lähtee laskeutumaan samaa rinnettä, mutta uutta maastopyöräuraa pitkin (sallittu myös kävelijöille, eikä yhtään pyörää osunut kohdalle). Pian alkavatkin jo kuorettomaksi kairatut kuuset, yksi toisensa jälkeen. Täällä on miltei joka kerta saanut katsella palokärjen touhuiluja. Liekö kameran kirous, nyt metsä on kuitenkin äänetön. Pyöräura kulkee pitkin palokärjen buffetpöytiä, mutta tänään ei ollut meidän vuoromme nähdä noitalintua, kuulla sen erämaista huutoa. Metsästä poistuu silti iloinen ja rauhan täyttämä ihminen, vain jälleen korviin kantautuva liikenteen melu rikkoo metsän taian.

Puijolla on vaikea päästä eroon autojen alituisesta taustapauhusta, mutta Neulaniemessä se onnistuu. Seuraavana päivänä jälleen upeassa auringonpaisteessa lähdimme Kolmisopen lammen päästä kapuamaan polkua pitkin kohti huippua. Pari korppia kaartelee yli, mutta muutoin metsässä ryskyvät vain tuulessa jäisinä huojuvat puut. Verrattuna Puijoon Neulaniemi tarjoaa monipuolisempaa maastoa. Jyrkät pystysuorat kallioseinät ovat kuin jättiläisen portaita, ja tarjolla on niin rotkomaista saniaislehtoa, hämyisää kuusimetsää, korkeudessa kimaltelevia käkkyrämäntykallioita kuin suojaisaa lampea ja itsensä Kallaveden pyyhkimiä rantakallioita. Tänne liittyvät monet parhaista lintumuistoistani. Mitä kohtaammekaan tänään?

Neulamäen vuorelta avautuvat näkymät palkitsevat hikoilleen kiipeilijän. Täällä kannattaa käydä. Palaamme samaa polkua jonkin matkaa alaspäin, sitten otamme epävirallisen reitin vuorenseinämän juurelta. Tässä pienessä notkelmassa on kulkija suojassa kaikelta. Polkua reunustavat kallioiden jääpuikkorintamat, paksun sammaltäkin peittämät kivipaadet, värikkäiden kääpien koristelemat kannot. Polku laskee kulkijansa Vuorilammen rantaan, jossa talitiaiskoiras tarkastaa vieraat äänekkäästi. Lammen tulipaikan jälkeen ylitetään latu ja kiivetään lumisia portaita seuraavalle polulle. Ei kuulu palokärkeä, ei pohjantikkaa. Ei pyrähdä pyy piilostaan. Vain puut ruskavat. 

Sitten lukemattomat lehtokuusamat paljastavat meidän tulleen lehtoon. Vaaleat käkkyrät ympäröivät kuivaneita kuorettomia kuusia, joko nyt ollaan saavuttu pohjantikan kotiovelle? Neulaniemen luonnonsuojelualueen vanhimmat kuuset ovat noin 130-vuotiaita, täällä niitä voi hyvinkin kuvitella olevan. Yhtäkkiä silmäkulmassa vilahtaa ylhäältä alas, loivassa kaaressa, kauimpana näkyvien kuusten taakse pieni vaalea hahmo. Varmuus jää saamatta, mutta retkeilijä voi antaa itselleen luvan uskoa, että siinä vilahti pohjantikka, työmaansa ääreltä. Kamera saa edelleen levätä lonkalla, mutta vilpitön hymy leviää huulille.

Järkälemäiset kuuset lepäävät rauhassa aivan suojelualueen reunalla. Paksujen hankien peittäessä metsää, naavat ja käävät kertovat metsän rauhallisesta, vapaasta hengityksestä, omaehtoisesta kierrosta, verkkaisesta kulusta. Se kaikki tarttuu kulkijaan, rauhoittaa, rentouttaa, vapauttaa mielen kahleistaan. Luontoon ei saa lähteä vaatimaan. Sinne voi mennä toiveikkain odotuksin, mutta jos ne eivät täytykään, voi huomata saaneensa tilalle jotain aivan muuta, ehkä jotain vieläkin parempaa. Kuljetaan luonnossa, kuljetaan sydän ja mieli avoinna. Hengitetään yhdessä puiden kanssa. Kuulostellaan lintujen ensimmäisiä kevätsäveliä, tuulta ja hiljaisuutta.

 

Sanna Hakkarainen

 

Lue lisää ...

Tervetuloa jäseneksi

Retkiä, julkaisuja, lintuiltoja, uusia ystäviä – luontoelämyksiä ympäri vuoden

Lintuja voi seurata muutenkin, mutta Kuikan jäsenenä saat linnuista, niiden suojelusta ja lintuharrastuksesta lisää tietoa. Samalla tuet jäsenmaksullasi suojelutyötä ja yhdistyksen tiedonvälitystä linnuista ja harrastuksesta - esimerkiksi havaintojärjestelmä Tiiraa ja näitä kotisivuja.

Jäsenmaksullasi saat yhdistyksen Siivekäs-lehden kerran vuodessa, BirdLife-lehden kolme kertaa vuodessa ja KLYY-tiedotteen 1 -2 kertaa vuodessa. Viime mainittu on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen julkaisu, sillä Lintuyhdistys Kuikka toimii sen lintujaostona. Näistä ja muista jäsenyysasioista voit lukea lisää liittymissivulta. Liity heti alkuvuodesta, niin saat kaikki vuoden lehdet ja jäsenedut!

Kuikassa oli vuoden 2018 lopussa 367 jäsentä.

Lintuyhdistys Kuikka toivottaa kaikki tervetulleiksi antoisan harrastuksen pariin!

Valitettavasti uuden liittymislomakkeen teossa on ongelmia, joten toimi liittyessäsi näin:

Katso oheisesta tiedostosta, mitä tietoja tarvitaan ja ilmoita ne sähköpostitse osoitteeseen

jasensihteeri(at)lintuyhdistyskuikka.net. Korvaa at @-merkillä. Pane viestin otsikoksi Jäseneksi liittyminen.

 

Tai:

Tallenna tiedosto omalle koneelle, täytä se, tallenna tiedot ja lähetä tiedosto liitteenä em. osoitteeseen otsikolla Jäseneksi liittyminen.

Lue lisää ...

AHK tiedottaa

Kuikan alueharvinaisuuskomitea (AHK) tiedottaa

AHK käsitteli kokouksessaan 30.1.2019 viime vuoden harvinaisuuskatsauksen ja
hyväksyi vielä käsittelyä odottaneet arosuohaukka- ja taigauunilintuhavainnot.
Hyväksytyksi tuli myös 2.9.2018 Rautavaaralla kuvattu nuori niittysuohaukka.

BirdLife Suomen rariteettikomitea (RK) on siirtänyt alueellisesti tarkastettavaksi seuraavat
lajit/alalajit: isohaarahaukka, mustajalkatylli, taigakirvinen, idäntiltaltti (tristis), tiltaltti (collybita),
ruskouunilintu ja viitatiainen. Nämä on lisätty myös Tiiraan, Kuikan AHK-lajilistalle. Havainnon
tekijän ei tarvitse kuitenkaan lajilistaa muistella, sillä Tiira muistuttaa automaattisesti erillisestä
ilmoituksen tarpeesta, kun listalle kuuluvan lajin havainto ilmoitetaan.
AHK-lajilistalta poistettiin 1.1. 2019 alkaen jalohaikara. Taigauunilinnusta ei enää tarkisteta
syyskuisia havaintoja.

AHK:n kokoonpano pysyy vuonna 2019 ennallaan. Varsinaisina jäseninä jatkavat Marko Kelo,
Pertti Renvall (pj), Eelis Rissanen ja Juha Väätäinen. Markku Ukkonen jatkaa varajäsenenä.

Lue lisää ...

Lintukurssit Varkaudessa ja Soinilansalmella

Lintu-/ lintuharrastuskurssit alkavat Leppävirran Soinilansalmella ja Varkaudessa lauantaina 16.2.2019
Kurssit sisältävät 5 teoriakertaa + 1 erikseen sovittavan maastoretken.
Kurssipäivät ovat 6.2, 22.2, 16.3, 23.3, 30.3 ja erikseen sovittava maastoretki. 
Soinilansalmen Salmitalolla kurssit ovat klo 9:00-12:00 ja Varkauden kansalaisopistolla klo 13:00-16:00
Kurssilla käymme läpi noin 100 lintulajia. Tule kurssille ja ota haaste vastaan tunnistaa 100 lintulajia vuoden aikana. Opeetajana toimii Kuikan puheenjohtaja Liisa Tolvanen.
 
ja
Lue lisää ...

Uusin BirdLifen lintutilanne

Vilskettä ruokintapaikoilla

Talvi on saanut otteen koko maasta, ja linnut ovat keskittyneet sinne, missä on ruokaa tarjolla. Hyvillä ruokintapaikoilla on nyt parhaimmillaan melkoinen vilske. Runsaan viikon kuluttua saadaan hyvä läpileikkaus ruokintapaikkojen linnustosta, kun talvilintuja tarkkaillaan Pihabongaus-tapahtumassa viikonloppuna 26.–27.1.

Pohjois-Savossa ruokinnoilla on monin paikoin havaittu harmaapäätikkoja, Pihabongauksen yhteydessä niistä saadaan varmaankin komea lukema. Mustarastaita on tänä talvena erittäin vähän, parissa pihassa sentään. Kaksi kuukkelia on hyörinyt perinteisellä paikalla Tuusniemellä.

Lue BirdLife Suomen lintutilanne kokonaisuudessaan.

Lue lisää ...
Tilaa tämä RSS-syöte