Nämä lajit viihtyvät samantapaisissa paikoissa: tyypillinen biotooppi on ruovikko tai muu kosteapohjainen kasvillisuus. Lajit ovat ruokokerttunen, rytikerttunen ja rastaskerttunen.
Artikkelissa on kuvia ja ääninäytteitä. Kuvat ovat Kuikan kuvagalleriasta. Äänitteet ovat Xeno-Cantosta ja mukaan on otettu vain Suomessa tehtyjä äänitteitä.
Lajin kohdalla on tekstimuotoista äänen kuvailua, jossa lähteenä on käytetty kirjaa: Svensson ym. Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut
Ulkonäköerot ovat pieniä: Niitä voi artikkelin kuvista tutkia.
Ruokokerttunen
Laulu koostuu kuuluvista pitkistä, vain heikosti muuntelevista särisevistä sarjoista, jotka silloin tällöin ryöpsähtävät nopeiksi trilleiksi ja vihellyssarjoiksi, sisältävät myös yksittäisiä matkintoja.
“zryzry-trett zryzryzry-trett zryzryzry psit trutrutru-pyrrrr-rrrrrrrurrrrrr vi-vi-vi lyly zetre zetre…”
Rytikerttunen
Laulu on jutustelevaa, rauhaisen rytmikkäästi etenevää, koostuu lähinnä rullaavista, karkeista 2-3 kertaa toistetuista äänistä sekä ajoittaisista matkinnoista ja vihellyksistä.
“trett trett trett tirri tirri try try tie tre tre vi-vy-vu tre tre try tirri tirri…”
Rastaskerttunen
Rakenteeltaan melko rytikerttusmaisessa laulussa toistuvat erilaiset karkeat äänet, mutta se on paljon voimakkaampaa, kuuluu kauas ja tunnetaan karkeista, raksuttavista äänistä sekä selvästä säerakenteesta, jossa toistuvat nasaalit korkeat äänet
tre trr karra-karra-karra krie-krie-krie trr-trr-kie-kie…”
