Kuva: Sanna Hakkarainen
Kuopion kansalaisopiston lintukurssi Maaningalla sai arvoisensa päätöksen, kun kahden teoriakerran jälkeen päästiin maastoon testaamaan opittuja tietoja ja taitoja. Lämmittävä aamuaurinko ja täysin tuuleton keli hellivät innokasta retkiporukkaa, kun keräännyimme Kinnulanlahden lintutornille. Räkätti-, punakylki- ja laulurastaiden kuoro raikui viereisestä metsiköstä, vastikään ruopattu Pieni Lapinjärvi säihkyi vasten kasvoja. Tyyni aamu mahdollisti äänten kuulumisen, ja korviimme kantautui mm. kaulushaikaran puhaltelua ja sepelkyyhkyn huhuilua. Opimme uusia ääniä, kuten rautiaisen kireän laulusäkeen ja pikkulokin vingutuksen. Vastavalo teki vesilintujen tunnistuksesta haasteellisempaa, mutta löytyipä kirkkauden keskeltä tavia, haapanaa, sinisorsaa… Ruoppauksen yhteydessä kasattujen kekojen päällä näimme suokukkoja ja sivummalla taivaanvuohia, pelloilla syöksähteli töyhtöhyyppiä ja taivaansinessä soi kiuru. Kiikareilla pystyi näkemään joutsen- ja kurkiparin.
Aamun hieman edetessä alkoi ohitsemme virrata hanhiparvia. Suurin osa koostui harmaahanhista, läheiseltä pellolta ilmassa käväisi myös hyvän kokoinen valkoposkihanhiparvi. Yksi meriharakka piippasi kiireellä ylitsemme, lisäksi ohitsemme porhalsi kanadanhanhi. Aamun aikana huomasimme, kuinka välttämätön kaukoputki on kaukaisten kohteiden tunnistamiseen.
Kuva: Sanna Hakkarainen
Pikkuhiljaa vatsat alkoivat kurnia ja suuntasimme karavaanimme kohti Mustavirtaa. Katsastimme virran eteläpuolen isokoskelot ja siirryimme Mustavirran uudelle tornille. Torni kantoi jykevästi porukkamme, mutta Maaninkajärvi oli tästä kohdin edelleen pitkälti jäässä ja vesilinnut jäivät todella vähiin, näimme lähinnä kalalokkeja. Äänistä nappailimme tuttuja pikkulintuja kuten västäräkkejä, lisäksi kuuntelimme pikkutikan kiihkeää rummuttelua. Pitkin järvenselkää lensi yllättäen suuri valkoposkihanhiparvi, seuranaan rimpsu metsähanhia. Niiden myötä siirryimme retken tärkeimpään osuuteen eli makkaranpaistoon ja nokipannukahveille. Mikäpäs siinä oli nautiskellessa, kun upea sää, maukkaat eväät, satunnaiset siivekkäät ja hyvä seura olivat läsnä.
Lintuharrastuksen taika alkoi vaikuttaa, ja yksittäisistä, toisilleen ennestään tuntemattomista ihmisistä rupesi hioutumaan yksi porukka. Pian jo suunniteltiin yhteisiä retkiä ja muuta yhteistä lintuihin liittyvää viestittelyä. Yksi kurssi voi tarjota paljon enemmän, kuin mitä kurssiesittelyssä lukee. Uusien tietojen ja taitojen lisäksi se voi tarjota uusia ystäviä. Linnut tuovat ihmisiä yhteen, eikä luonnonystävän tarvitse koskaan kulkea yksin.
Sanna Hakkarainen
Retken aikana havaitut lintulajit:
peippo, sepelkyyhky, rautiainen, sinisorsa, räkättirastas, varis, pikkulokki, tavi, töyhtöhyyppä, suokukko, naurulokki, selkälokki, laulujoutsen, kuovi, metsäviklo, naakka, kalalokki, metsähanhi, kiuru, kurki, kanadanhanhi, keltasirkku, tukkasotka, harakka, valkoposkihanhi, punarinta, sinitiainen, meriharakka, västäräkki, pajulintu, taivaanvuohi, kalatiira, isokoskelo, kuikka, pikkutikka
