Aivan viime vuosina on susiviha saanut itselleen uuden kaverin, nimittäin hanhivihan. Tarkemmin ottaen valkoposkihanhivihan. On jälleen ajauduttu syksyn siihen vaiheeseen, kun nämä suuria tunteita puolesta ja median perusteella etenkin vastaan herättävät linnut ehättävät rajojemme sisäpuolelle. Mitäpä hanhet aiheuttamastaan älämölöstä tietävät (edes omastaan), eivät tuon taivaallista. Ihminen on vain siitä hassunkurinen laji, ettei sen varpaille astuta. Tai edes kynnykselle. Mieluiten ei koko tontillekaan.
Mutta sen kummemmin kantaa ottamatta yhtään mihinkään, mitä muuttorintamalla onkaan viimeisen viikon aikana tapahtunut? Syyssää muuttui kesäiseksi lämmöksi ja suorastaan historiallisen lämpimäksi (liki parikymmentä astetta). Valkoposkien show alkoi toden teolla, kun satapäisten parvien lisäksi suurin noin parintuhannen hanhen rykelmä viihtyi Maaningalla Kinnulanlahdessa. Metsähanhia kulki tasaiseen tahtiin, Lapinlahden Korpijärvellä ynnättiin suurin sakki, 320 yksilöä. Tundrahanhia on tähän mennessä ollut vain pari yksittäistä. Kanadanhanhia oli Juankoskella tusinan verran.
Järripeippoja eteni edelleen hyvällä tahdilla, viikon suurimmassa parvessa Rautalammilla ynnättiin nelisensataa järriä. Niittykirvisten ist-istiä voi kuulla vähän väliä. Kottaraisten yhteenkertymiä riittää edelleen ilmoitusten perusteella varsinkin Maaningalla (suurin parvi 350 lintua). Kapustarintoja on havaittu muutamia kymmeniä. Heinäkurppaa tavattiin Siilinjärvellä parissa kohtaa, myös muutamia tundrakurmitsoita on ollut liikkeellä. Pikkujoutsenia löydettiin yhteensä viisi, ensimmäinen Nilsiässä, seuraavat Siilinjärvellä ja Suonenjoella. Iisalmen Partalassa tavattiiin 23.9. isokirvinen.
