Talven rikkomaton hiljaisuus alkaa rakoilla, kun valon lisääntyessä ja sään leudotessa alkavat tiaiset heläyttelemään laulusäkeitään ja tikat pärisyttämään rumpusoolojaan. Talitiaisen titityyn oppii moni jo päiväkoti-iässä, mutta entäs ne muut laulelijat? Eikä talitinttikään ole mikään yhden hitin ihme, vaan sekin varioi lauluaan ja ääntelee mitä moninaisimmilla tavoilla. Ulos astuessa ja ruokintojen lähettyvillä kannattaa pitää korvat höröllä, sillä ääntä riittää sinitiaisten kirkkaasta helkkeestä aina hömöjen vaativaan vauvanääneen. Tiaisten ohella laulujaan aloittelevat näihin aikoihin myös viherpeipot.
Tikkojen rummutukset eroavat toisistaan hienovaraisesti. Tahti vaihtelee pikkutikan saumurimaisesta nakutuksesta pohjantikan leppoisaan rytmiin. Palokärjen kumea sarja on kaikkein pisin. Valkoselkätikan rumputuli tuo mieleen pingispallon. Käpytikka ottaa mielellään vahvistimen käyttöön ja päräyttää lyhyen sarjansa sähköpylvään metalliosaan. Keväisen rummutuksen ohella tikat ääntelevät kiikittämällä, kukin omalla tavallaan. Joten opeteltavaa riittää.
