Olen kuvaamassa perhosia takapihalla, kun yhtäkkiä pikkuvarpunen alkaa äännellä aktiivisesti. Se myös lennähtää lähelleni. Pysähdyn ja alan katselemaan, mikä on tilanne. Yhtäkkiä huomaan pikkuvarpusen lentokykyisen poikasen muutaman metrin päässä kukkapenkin lähettyvillä. Siirryn taaksepäin ja emo rauhoittuu ja käy antamassa ruokaa poikaselleen. Otan tilanteesta muutaman kuvan muistoksi ja siirryn reilusti kauemmaksi, jotta en aiheuta turhaa häiriötä. Olen samalla tehnyt pikkuvarpusesta varman pesimähavainnon lintuatlakseen.
Lintuatlaksesta tiedotetaan nyt monesta tuutista. Edellinen lintuatlas toteutettiin yli kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina on julkaistu useita artikkeleita linnuston muutoksista. Lintuatlaksen tiimoilta saamme tarkkaa tietoa Suomen pesimälinnuston muutoksista.
Pesintöjä tarkastellaan lintuatlaksessa pesimävarmuusindeksien avulla. Pesimisvarmuusindeksejä on eri pesinnöille epätodennäköisestä varmaan pesintään. Pikkuvarpusemo poikasen kanssa tuottaa indeksin 7 ja alaindeksin 73. Tämä tarkoittaa siis käytännössä varmaa pesintää Siilinjärven atlasruudussa. Tarkempaa tietoa lintuatlaksesta ja pesimisvarmuusindekseistä löydät Lintuyhdistys Kuikan kotisivun kautta.
Aikaisimmilla pesijöillä poikueet ovat jo lähteneet pesimäalueiltaan, joten niiden osalta on odotettava ensi vuotta (esim. kottarainen). Toisaalta monet aikaiset lajit, esimerkiksi tiaiset ja rastaat, pesivät toisen kerran, eli pesintöjen varmistaminen on edelleen mahdollista. Erityisesti nyt kannattaa kuitenkin keskittyä myöhäisten pesijöiden pesintöjen varmistamiseen (esim. leppälinnut, kerttuset, kertut ja uunilinnut).
Atlasretkiä voi näppärästä tehdä kodin tai kesämökin ympäristössä. Kannattaa myös merkitä pesimähavainnot aivan tavallisista lajeista, jotta niidenkin merkinnät ovat ajan tasalla. Lintuatlas kestää vielä kolme vuotta, joten tulevina vuosina voi halutessaan myös korottaa indeksejä.
Eelis Rissanen
