Keväinen lintukurssi alkoi talven keskellä Suonenjoella sunnuntaiaamuisilla kokoontumisilla. Kokoontumisten ohjelmassa oli lintulajien esittelyt ja lintuharrastukseen liittyvää yleistä höpinää. Kurssin lajivalikoima sisälsi noin 100 yleistä Pohjois-Savossa tavattavaa lintua. Katselimme lintujen kuvia ja kiinnitimme huomiota lajitunnistukseen liittyviin tuntomerkkeihin höyhenpuvussa, kuuntelimme lintujen lauluja, laulusäkeiden rytmiä ja sointikulkua. Kerran ennätimme tutustua Kuopion luonnontieteellisen museon lintunäytteisiinkin.
Sisä-Savon kansalaisopiston lintukurssi Suonenjoella toimi yllättäen pilot-kurssina, kun perinteinen luokkaopetus vaihtui lennosta etäopiskeluksi Skypen välityksellä. Koronaviruksen leviämisen rajoittamistoimenpiteet sulkivat koulut ja kuppilat juuri kun kurssi oli puolivälissä. Yksi kokoontumiskerta jäi välistä, ennen kuin etäyhteydet saatiin luotua ja kurssipäivät siirrettyä viikolla eteenpäin. Ihan kaikilta kurssin aloittaneilta etäyhteydet eivät onnistuneet, mutta 66% kurssilaisista jatkoi etäyhteyden välityksellä.
Kokemuksena kurssin toteutuksessa vetäjän näkökulmasta ei suurta eroa ollut. Toki lähiopetuksessa on nopeampaa ja helpompaa vastailla spontaaneihin kysymyksiin ja muutenkin vuorovaikutus toimii paremmin. Kurssilaiset tuntuivat kuitenkin hallitsevan hyvin myös etäyhteydet ja olivat kokeneita etätyökalujen käyttäjiä.
Kurssi huipentui pitkäperjantain aamuna tehtyyn maastoretkeen Tuomiojärvelle. Sää suosi retkeä ja tilaa Tuomiojärven lintutornilla, laavulla ja rantamaisemissa riitti turvavälit huomioiden kaikille mukaa tulleille 6 henkilölle. Yöllä ja vielä aamulla klo 8:00 oli -3C pakkasta, heikko tuuli kävi pohjoisesta. Heti parkkipaikalta keräsimme lajilistaan talitiaisen, sinitiaisen, pikkukäpylinnun, variksen, peipon, harakan ja hippiäisen. Lintutornilta näimme telkkiä ja sinisorsia, jotka olivat kokoontuneet tornin edestä aukeavan sulan reunalle. Kauempana jäällä kurkipari tanssi kevätsoidintaan ja järven eteläpäässä kaukana näkyivät teeret jäällä soitimella. Järvellä oli ainakin 4 paria laulujoutsenia eri puolille järveä levittäytyneinä. Naurulokkien parvi lepäili järven puolivälin kohdalla turvekasojen ympärillä ja välillä ilman täytti niiden kirkuna.
Jatkoimme retkeä kävellen tietä pitkin kohti järven eteläpäätä. Pellolta havaitsimme yksinäisen töyhtöhyypän. Tienvarren kuusissa hippiäiset lauloivat useassa kohdassa ja pellon reunan puissa lauloi peippojen lisäksi keltasirkku. Käpytikka kävi muutamaan otteeseen päristämässä koivun oksaa. Eteläpään rannalta katselimme teerten soidinta, kaikkiaan rannalta laskettiin 18 teertä. Olimme jo palaamassa rannalta kun takaamme alkoi kuulua hanhien kaakatus. Tien yli lensi matalalla hanhiparvi ja se näytti laskeutuvan järvelle. Niinpä oikaisimme suoraan metsän läpi takaisin rantaan ja kohta hanhet kurvasivat vastarannalle ja laskeutuivat jäälle. Metsähanhia oli kaikkiaan 45.
Retki antoi hienoja äänikokemuksia, kun äänten kirjo ei vielä ollut liian moninainen. Rastaista näimme vain 3 mustarastasta, muut rastaat olivat vielä jossain etelämpänä. Retken kohokohta oli tietenkin eväiden syönti ja makkaroiden paisto laavulla. Digimaalilmaan siirtyneet teoriatunnit toimivat ihan hyvin, mutta ei ne kunnon maastoretkeä tule koskaan korvaamaan.
Kiitos kaikille mukana olleille!
Liisa Tolvanen, 10.4.2020
