Lintuyhdistys Kuikka täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Pohjois-Savossa on lintuharrastuksella toki vielä pidemmät perinteet ja ne ulottuvat aina 1800-luvun loppupuolelle. Vuonna 1974 valtakunnallinen ensimmäinen lintuatlas ja monet muut valtakunnalliset tutkimushankkeet aktivoivat lintuharrastajien yhdistystoimintaa. Perustava kokous pidettiin 19.5.1974 Kuopion museossa. Rekisteröitymistä ei tässä vaiheessa haluttu, vaan perustettiin Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistyksen lintujaosto. Mukana perustavassa kokouksessa olivat Erkki Björk, Jukka Kauppinen, Matti Pirskanen ja Jorma Tuomainen. Kaksi ensin mainittua ovat jo edesmenneitä. Paljon on tapahtunut viiden vuosikymmenen aikana, viime vaiheessa on myös tehty yhdistyksen rekisteröityminen.
Juhlavuotta on tarkoitus juhlia monin eri muodoin ja hyvin perinteisillä toimintatavoilla. Yksi tärkeimpiä toimintamuotoja on läpi vuoden ulottuva lintujen havainnointi ja retkitoiminta. Retkitoiminnan kautta pyritään edistämään 100 lintulajin haastetta. Osallistumalla Kuikan retki- ja havainnointitapahtumiin on mahdollista nähdä 100 lintulajia tämän vuoden aikana eri puolilla Pohjois-Savoa.
Siivekäs-lehden lisäksi työstämme myös erillistä juhlajulkaisua, johon kootaan mm. erilaista lintutietoa Pohjois-Savosta sekä historiaa vuosikymenien varrelta. Tänä vuonna toukokuun 19. päivä sattuu sopivasti viikonloppuun, joten siinä yhteydessä juhlimme sopivalla paikalla rennoissa merkeissä. Lintuatlas jatkuu vielä kahden vuoden ajan, joten sen edistäminen on tärkeää myös juhlavuoden aikana.
Koen olevani etuoikeutettu, kun saan toimia juhlavuoden aikana tämän yhteisön puheenjohtajana. Yhdistystoiminta on ollut mukavaa, mutta linturetket ovat kuitenkin harrastuksen kiehtovin elementti. Retkien suolana on yllätyksellisyys, joka kerta toisensa jälkeen ilahduttaa. Tänään tammikuun 1. päivän retken yllättävin laji oli harmaapäätikka, joka oli mahdollista saada myös kuvattua.
Alkanut vuosi 2024 tuo tullessaan Kuikan juhlavuoden, kun yhdistyksemme täyttää komeat 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään tornikisa, jossa Kuikan alueen lintutornit ja katselulavat kisaavat keskenään. Kisassa lasketaan kultakin kohteelta tiiraan merkatut lintuhavainnot, ja vuoden lopussa eniten lajeja kerännyt torni/lava voittaa. Näin juhlistamme meille rakkaita lintupaikkoja ja tuikitärkeitä torneja, sekä kannustamme torneilla ja lavoilla kävijöitä merkitsemään kaikki kyseisiltä paikoilta tehdyt havainnot tiiraan. Tarkemmat tiedot kisan säännöistä ilmoitetaan myöhemmin.
Kuikka kiittää jäseniään kuluneesta vuodesta, yhteisistä hetkistä, retkistä ja arvokkaasta tutkimus-, kartoitus-, havainnointi- yms. työstä. Rauhallista joulua kaikille, tavataan lintujen parissa jälleen ensi vuonna!
Ajattelin tänään muistella tapahtumia pihapiirissä ja kaikki ne eivät ole niinkään positiivisia, sillä linnut ja eläimet osaavat olla toisilleen ja omille lajitovereilleen raadollisia.
21.6.2023
Istun varjossa ja seurailen räkättirastaita. On vinhaa katsoa niiden touhuja, kun ne etsivät syötäviä maasta. Melkein hymyilyttää, kun katsoo niitä. Räkättirastas näkee minut, mutta kun sen mielestä olen sen verran kaukana, etten ole vaaraksi sille, niin se keskittyy etsimään ruokaa. Kävelee pää pystyssä nurmella, välillä pään kääntyillessä puolelta toiselle, kun se kuuntelee, liikkuuko missään mitään. Pysähtyy, tuijottaa maan pintaa ja hyppää, ohi meni. Jatkaa taasen matkaa ja sama toistuu, kunnes nyhtää jotain maasta. Lienee mato, kun vetää sitä ylös, niin että meinaa pyrstölleen kaatua.
Kesän aikana pihassa näkyi niin laulu-, punakylki-, musta-, kuin räkättirastaitakin. Räkäteillä oli pesiä voisiko sanoa joka puolella kotiani ja ne hädän hetkellä, kun jokin niistä rupesi varottamaan jostain poikkeavasta ja syöksyi esim. harakan perään, niin siihen taka-ajoon yhtyi suurin osa räkäteistä, joten voisi ajatella, että ne pitävät omiensa puolta luottaen ryhmän voimaan puolustaessaan pesimäaluettaan.
27.6.2023
Vaikka eihän ne oravat ja jänikset siivekkäitä ole, mutta arvelin niistäkin vähän kertoa.
Meillä on aina ollut pihapiirissä jäniksiä ja eikä tänäkään kesänä ne kaukana olleet. Olivat varmaan tehneet poikasia siihen lähimain, kun aina väillä niitä näkyi vilahtelevan siellä sun täällä. Toiset kesympiä ja toiset arempia. Ne evät ole olleet häijyjä lajitoverilleen, vaan välillä leikkivät keskenään, ottivat torkkuja mielestään turvallisella kohdalla, eikä niistä ollut harmia talvellakaan, mitä nyt vähän jotakin omenapuun oksaa olivat käyneet nakertelemassa, kun suojaverkko oli jäänyt lumen alle, sillä lunta tuli paljon ja kinokset nousivat korkealle, mutta niiden kanssa tultiin silti ihan hyvin toimeen.
Mennäänpä muisteluissa sitten häijympään hetkeen lintujen maailmassa.
Närhet olivat hävinneet pesimään talven jälkeen mikä nyt minnekin, mutta kun ne olivat poikaset saaneet lentokuntoisiksi, niin niitä rupesi silloin tällöin näkymään pihapiirissä. Varmaan opettivat jo jälkikasvuaan mihin kannattaa sitten lumen tultua tulla norkoilemaan ruokaa, vai olisiko ollut opetus, mistä vettä voi saada janoonsa, sillä meillä on vesiastiat lintuja, ym. varten koko kesän. Täällä pikkumäellä ei ole lähipiirissä vettä saatavilla, joten on autettava luonnon väkeä.
Päivämäärää en tullut merkinneeksi ylös, joten jää vain kesäkuu tälle seuraavalle tapahtumalle.
Astelen keittiöön ja huomaan ikkunasta harakan hakkaavan jotainkin. Ei näkynyt mitä se siinä touhusi, mutta jotenkin tuli mieleen, että se on tappamassa jotain. Eipä siinä kerennyt kenkiä jalkaan laittaa, kun säntään huutaen ulos, että nyt sinä pirun penikka lähdet siitä. Lähtihän se ja lähti vauhdilla muiden harakoiden seuratessa perässä. Kävelen katsomaan mitä se oikein hakkasi.
Siinä siivet levällään on närhin poika. Muita närhiä on ympärillä lähietäisyydellä. Kun on noinkin monta närhiä lähellä, niin tulee mieleen, miksi niistä kukaan ei mennyt auttamaan lajitoveriaan.
No, enpä ymmärrä niiden ajatusmaailmaa. Oliko se uteliaisuutta seurata miten käy, vai oliko kyseessä kenties heikko yksilö, miksi siis vaivautua, mutta vasta poikanenhan se oli.
Veljeni kävelee pihamaalla ja hihkaisen, että ota sormikkaat ja tule katsomaan onko tälle mitään tehtävissä. Hän rupeaa kumartumaan, että nostaisi linnun maasta, mutta närhipä tokeneekin ja lentää kuusen oksalle. Seurailemme sitä, miten tuossa käynee. Se saa olla rauhassa, koska muut linnut eivät uskalla tulla lähimain. Aikansa oltuaan se lähtee lentämään pois, joten tuurillaan närhi henkiin jäi. (kuvan närhi ei liity tapaukseen)
7.8.2023
Oravat, ne osaavat toisinaan koetella hermoja, etenkin näin talviaikaan, mutta kesällä tunnelma oli toinen. Olisiko orava pesinyt lähiseudulle, kun oravan poikasia rupesi näkymään pihapuissa. Näkyivät käyvän juomassa vesiastialla ja sitten leikkimään puihin. Se meno oli vinhaa, kun ne ajoivat toisiaan perästä puuta pitkin. Kynnet vain rapisivat, kun sitä mentiin tuhatta ja sataa.
Arvelin jo tuolloin, että voivat olla tosi riesa, kun alkaa lintujen ruokinta. Enkä siinä erehtynytkään, mutta siitä sitten myöhemmin.
25.8.2023
Missäpä sitä muualla istuisi, kuin vakiopaikalla ja katselisi pihan elämää.
Harakka ilmestyy pihamaalle. Kävelee varovasti ja katselee suuntaan ja toiseen. Liikahdan hieman, mutta se ei lähde lentoon, katsoo vain. Olen pitänyt harakkaa arkana lintuna, mutta tämä ei sitä ole. Jään seuraamaan sen puuhia. Ruokaa näkyy etsivän. Tulee mieleen, ettei tuo ole tavanomaista harakan käyttäytymistä. Rupean kuvamaan sen puuhia ja kuvista huomaa, että sille on jotain sattunut. Lieneekö jäänyt lajitoveriensa nokittavaksi, vai mitä sitten tapahtuikaan. Näkyy liikkaavan hieman toista jalkaansa.
Sääliksi kävi harakkaa. Seuraavana päivänä ajattelin, jos se tulee tänään, niin kokeilen antaa sille talipalan ja katsoa tuleeko se sen hakemaan.
Eiköpä vain harkka lennä puuliiteristä ja laskeutuu ruohikolle, viettää näköjään aikaansa siellä. Nakkaan rasvapalan noin viiden metrin päähän itsestäni ja olen ihan liikkumatta. Varovasti se tulee ruokapalaa kohden ja uskaltaa sen hakea. Koppaisee talipallon nokkaansa ja lentää liiteriin.
Noin pariviikkoa se kävi pihamaalla ja välillä avitin sitä ruuan suhteen, kunnes lienee kokenut olonsa hyväksi ja lähti lentämään toisten harakoiden matkaan.
Kesällä lintuja seuratessa tuli nähtyä myös muitakin siivekkäitä. Näistä ajattelin laittaa kuvakokoelman kuvan, vaikka eihän ne lintuja olleet, mutta siivet niillä suuremmalla osalla sentään oli.
Kyllä meillä on kaunis luonto ja kun jaksaa seurailla mitä pihapiirissä voi näkyä, niin joskus se ihan yllättää. Ritariperhonen oli sen verran ripeä ja eikä asettunut kuvattavaksi, mutta muutaman perhosen ja jotain muuta sentään sain kuviin.
Kumpikohan lentää nopeampaa talitintit, vai nuo perhoset, sillä joillakin niistä oli älytön vauhti päällä, ylös alas ja korkeuksiin liihotellen sinne sun tänne.
Palataanpa sitten aikaan, kun aloitin talviruokinnan siinä lokakuun ja marraskuun välimaastossa.
Niinhän siinä kävi, kuin arvelin ensinnäkin oravien suhteen. Kun olin laittanut auringonkukan siemeniä ruokinta astioihin, niin jostain ilmestyi yhdeksän oravaa niitä tyhjentämään.
Oli ihan älytöntä meininkiä, ne ajelivat toisiaan takaa ja siemenet hävisivät, kun ne kantoivat niitä vähän matkaa ja peittivät maahan. Aamusta iltahämärään se näytelmä jatkui. Linnuilla ei ollut mitään asiaa noille ruokinta jutuille. Rupesi eurot juoksemaan silmissä sitä mukaa, kun siemensäkit tyhjenivät. Arvelin, että tälle pitää tehdä jotain.
Ostin uuden siemenautomaatin ja laitoin sen riippumaan lähelle ikkunaa omenapuuhun. Ajattelin, kun se on noinkin korkea, niin jospa ne eivät osaa siihen mennä. Väärin arvattu, kun siemenet loppuivat muualta, niin jo siinä orava laskeutui putkea pitkin syömä alustalle. Rupesi pinna kiristymään, joten mietintä myssy päähän, mitäs nyt tehtäisiin.
Pyysin veljeäni tekemään pleksistä noin reilun puolimetriä halkaisijaltaan olevan ympyrän ja keskelle syöttöastian kokoisen reiän. Se tepsi. Ei pitäisi nauraa, mutta nauratti, kun katsoin ikkunasta, kun orava laskeutuu puusta ruokinta astialle, niin ohut pleksi antaa periksi ja orava mätkähtää maahan. Ei se pudotus metriä suurempi ollut, joten ei se orava itseään siinä särkenyt. Yritti muutaman kerran uudelleen, mutta kun ei onnistunut, niin jätti ruokinta astian rauhaan ja rauhassa se on saanut olla edelleen oravilta. Pikkulinnut siinä käyvät ruokaa hakemassa. Niitä ei häiritse ruokapaikan lieri.
Mennäänpä sitten närhien edesottamuksiin. Eräänä päivänä laskimme niitä olevan talon ympärillä neljällä ruokintapaikalla yhteensä 23. On sanottava suoraan, vaikka joistakin voi tuntua ajatus pahalta, että tulisipa kanahaukka vierailulle. Ei ole hetken rauhaa pikkulinnuilla, kun ne hyökkäilevät suuntaan ja toiseen. Kauniita ja kuvauksellisia lintujahan ne ovat, mutta samalla ahneita, omahyväisiä ja kaikkea siltä väliltä. Vielä se menettelisi, jos ne kävisivät päivässä silloin tällöin, mutta niillä on sama tyyli, kuin oravilla, eli heti aamuhämäristä iltahämärään ne pyörivät edestakaisin säikytellen pikkulintuja.
Väliin tuijottelemme närhin kanssa toisiamme ikkuna lävitse, kun se pää kallellaan katselee, löytyykö mistä pudonneita pähkinöitä. Kyllä sillä niska on kunnossa, pää pyörii siihen malliin puolelta toiselle ja välillä se tuijottaa suoraan minuun, silmät pyöreinä, sööttihän se on.
Valaisenpa vähän niiden ruokinta käyttäytymistä, sillä ei ne tyhmiä ole ja liiankin ison loven nekin tekevät ruokinta budjettiini.
Osa niistä osaa matkia varpushaukan lentotyyliä, eli jos maassa on syömässä esim. keltasirkkuja, niin närhi tulee kovalla vauhdilla liitäen matalla ja suuntaa juuri siihen lintuparveen maahan saaden ne ajettua pois. Varmaan nauttii aikaan saannoksestaan, kun lintuset lentävät sinne tänne ja tuurillaan lähtevät pois, eli tavoite saavutettu. Ruokinta on sille nyt vapaa.
Älyttömän ahneita ne ovat myös pähkinöille. Katselin, kun talitintti haki puolikkaan pähkinän ja lensi sitten omenapuun oksalle sitä syömään. Talitinttihän asettaa pähkinän oksan päälle jalkojensa väliin ja rupeaa sitä sitten nokkimaan pienemmäksi, niin eiköpä vain närhi lentänyt kohden talitinttiä saaden sen säikkymään ja lähtemään lentoon. No pähkinä putosi maahan ja närhi syöksyi pähkinän perään syöden sen.
Eräs niistä tajusi pähkinäpöntön ja ei kun siihen vain reunaan kynnet kiinni ja nokkimaan.
Paras niistä sai auki pähkinäpöntön täyttökannen ja pudotti sen maahan. Nyt oli hyvä tyhjentää pähkinät suoraan pöntöstä.
Osa niistä osaa mennä ”mökki” ruokintapaikalle. Siihenkin on asennettu pleksit sisäpuolelle, jolla ollaan pienennetty siemenien tuloa, ettei niitä pääsisi putoamaan maahan. Tämähän ei närhille käynyt. Se lensi siihen aukolle, kuin kotiinsa ja rupesi nokallaan heittelemään auringonkukan siemeniä sinne sun tänne pudotellen ne maahan. Ei se käynyt minullekaan pirtaan tuo närhin työ, joten säikäytin sen pois. Kohta se oli siinä uudelleen ja tyyli oli sama.
Ei nämä närhet ainakaan arkoja ole. Jos kopauttaa ikkunaan saaden ne nousemaan lentoon, toiveena antaa pikkulinnuille ruokinta rauhaa, niin ne piiloutuvat marjapensaiden taakse ja kun istuudun takaisin tuolille seurailemaan, niin siinähän ne närhet ovat jo joka puolella nokkimassa mitä nyt sattuu maasta ja ruokinta-asiasta löytymään.
Rasvapötkyille ne menevät niin varmasti, kuin olisivat ikänsä niissä viettäneet. En voi laittaa rasvapötkyn ympärille verkkoa, koska haluan antaa käpy- ja harmaapäätikkojen käydä niissä ruokailemassa, joten niissä on siedettävä myös närhet.
Sen olen huomannut, jos rasvapötkyn laittaa muoviverkon sisään, eikä ristikkoiseen metalliputkeen, niin sen syöminen kestää kauemmin, joten pientä säästöä näin.
Harakoita täällä pyörii toistakymmentä, onneksi ne ovat arempia ja häipyvät heti, kun näkevät liikettä ikkunassa, mutta silloin kun ollaan tien päällä menossa, niin harakoille ja närhille koittaa onnen päivät. Ne rellestävät rauhassa ruokinnalla.
Talvi saapui aikaisin ja monet linnuista ovat jo vetäytyneet pihapiirien helpoille ruoka-apajille. Jos lintuja haluaa tarkkailla jonkun toisen tontilta, on se tärkeää tehdä huomaavaisesti ei pelkästään lintuja, vaan myös tontin omistajaa kunnioittaen. Pihalintuja voi tarkkailla vapaasti yleiseltä alueelta käsin, kunhan muistaa olla kiikaroimatta ja kuvaamatta ikkunoihin tai ihmisiin päin. Jos on tarve päästä lähemmäksi, on tärkeää pyytää ensin lupa talon asukkaalta. Näin säilyy sopu ja rauha, sekä parhaimmassa tapauksessa apu ja yhteistyö puolin ja toisin. Silloin saamme kaikki iloita talvisista siivekkäistämme.