heinä 25 2022
Yara on antanut luvan käydä teollisuusalueensa sisällä Siilinjärven Mustissa seuraavasti:
Huomenna tiistaina 26.7. ja keskiviikkona 27.7. klo 06-10 välisenä aikana. Autojen pysäköinti portilla nro 36 (os. Mustintie 511) niin etteivät tuki tietä isommiltakaan ajoneuvoilta. Tästä kävellen lähimmän vallin päälle ja havainnointi paikalla olevan ohjeistuksen mukaan.
Maanantaina lyhyen tarkkailun aikana lintua ei havaittu, mutta se saattaa silti olla alueella.
heinä 23 2022
Siilinjärveltä Yaran tehdasalueelta löytyi 22.7. Suomen ensimmäinen pikkumerimetso (Phalacrocorax pygmeus), kun alueella työskennellyt Marko Hartikainen löysi linnun Mustilta. Lintuharrastajat Pertti Renvall sekä Marko ja Eetu Kelo kävivät varmistamassa havainnon. Laji muistuttaa suuresti merimetsoa, mutta on vain sinisorsan kokoinen.
Tätä kirjoitettaessa lintu on havaittu samalla alueella ainakin lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Lue tästä ohjeet alueella retkeilyyn.
Pikkumerimetso pesii Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, kanta on viime vuosina kasvanut ja levittäytynyt Itävaltaan ja Slovakiaan. Pohjoismaiden ainoa aiempi havainto on Ruotsista vuodelta 1913.
BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkistaa havainnon. Viime vuoden loppuun mennessä Suomessa on havaittu 486 luonnonvaraista lintulajia. Pohjois-Savossa lajeja on havaittu pikkumerimetso mukaan lukien 326.
heinä 18 2022
Olen kuvaamassa perhosia takapihalla, kun yhtäkkiä pikkuvarpunen alkaa äännellä aktiivisesti. Se myös lennähtää lähelleni. Pysähdyn ja alan katselemaan, mikä on tilanne. Yhtäkkiä huomaan pikkuvarpusen lentokykyisen poikasen muutaman metrin päässä kukkapenkin lähettyvillä. Siirryn taaksepäin ja emo rauhoittuu ja käy antamassa ruokaa poikaselleen. Otan tilanteesta muutaman kuvan muistoksi ja siirryn reilusti kauemmaksi, jotta en aiheuta turhaa häiriötä. Olen samalla tehnyt pikkuvarpusesta varman pesimähavainnon lintuatlakseen.
Lintuatlaksesta tiedotetaan nyt monesta tuutista. Edellinen lintuatlas toteutettiin yli kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina on julkaistu useita artikkeleita linnuston muutoksista. Lintuatlaksen tiimoilta saamme tarkkaa tietoa Suomen pesimälinnuston muutoksista.
Pesintöjä tarkastellaan lintuatlaksessa pesimävarmuusindeksien avulla. Pesimisvarmuusindeksejä on eri pesinnöille epätodennäköisestä varmaan pesintään. Pikkuvarpusemo poikasen kanssa tuottaa indeksin 7 ja alaindeksin 73. Tämä tarkoittaa siis käytännössä varmaa pesintää Siilinjärven atlasruudussa. Tarkempaa tietoa lintuatlaksesta ja pesimisvarmuusindekseistä löydät Lintuyhdistys Kuikan kotisivun kautta.
Aikaisimmilla pesijöillä poikueet ovat jo lähteneet pesimäalueiltaan, joten niiden osalta on odotettava ensi vuotta (esim. kottarainen). Toisaalta monet aikaiset lajit, esimerkiksi tiaiset ja rastaat, pesivät toisen kerran, eli pesintöjen varmistaminen on edelleen mahdollista. Erityisesti nyt kannattaa kuitenkin keskittyä myöhäisten pesijöiden pesintöjen varmistamiseen (esim. leppälinnut, kerttuset, kertut ja uunilinnut).
Atlasretkiä voi näppärästä tehdä kodin tai kesämökin ympäristössä. Kannattaa myös merkitä pesimähavainnot aivan tavallisista lajeista, jotta niidenkin merkinnät ovat ajan tasalla. Lintuatlas kestää vielä kolme vuotta, joten tulevina vuosina voi halutessaan myös korottaa indeksejä.
Eelis Rissanen
heinä 05 2022
Havaintojen keruu Lintuatlasta varten on parhaillaan käynnissä. Tästä syystä Kuikka järjesti 3.7. Kesärallin vähemmän retkeillyillä Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän alueilla. 12 tunnin korpikisaan osallistui neljä joukkuetta, jotka paahtoivat halki erämaiden helle, verenimijät ja ukkoskuurot seuranaan. Kärkijoukkueiden tulokset olivat mukavaa luettavaa. Voittajajoukkue Great Tit Watchers (GTW) tahkosi kasaan 89 lajia (parhaimpinaan idänuunilintu ja pikkusieppo), onnittelut!
Yhteensä lajeja havaittiin 96, joista ässälajeja (vain yksittäisen joukkueen haaviin jääneitä) olivat pohjantikka, kaakkuri, mehiläishaukka, muuttohaukka, niittykirvinen, jouhisorsa, mustakurkku-uikku, sarvipöllö, ruisrääkkä, meriharakka, idänuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä.
Kiitokset osallistujille ja kannustuksen sana kaikille, ensi vuonna kannattaa retkeillä ja ilmoittaa havaintoja atlakseen erityisesti vähemmän kuljetuilta alueilta!
heinä 04 2022
Kun kuulin, että Kuikka järjestää kesärallin akselilla Rautavaara-Sonkajärvi-Vieremä, olin aivan innoissani. Rautavaaran ja Varpaisjärven rajalla sijaitseva Älänne on minulle lapsuudesta tuttua, rakasta seutua, voisin kutsua sitä jopa toiseksi kodikseni. Hetken vaikutti jo siltä, etten pääsekään osallistumaan, mutta lopulta lapsukaisille löytyi vahtiva silmäpari muutaman tunnin ajaksi ja näin rallaaminen onnistui. Suunnittelin sopivan ”triathlon”-retken, johon kuuluisi niin jalkapatikkaa, pyöräilyä kuin uintiakin. Matka alkaisi Älänteenlahdesta ja päättyisi Rouskuhiekkaan.
Vähäunisen yön jälkeen pääsin aloittamaan rallikierrokseni seitsemän hujakoilla. Tallustin Suurisuon laitaan, jossa minut vastaanotti äkäinen pikkukuovipari. Korvat luimussa luikin kohti suota halkovaa jokea. Ennätyksellinen syöpäläiskesä oli pakottanut pukeutumaan tuhdisti, ja kuumuuden lisäksi karmaiseva ilmankosteus sai hikikarpalot norumaan. Metsäviklo läksytti minua katkenneen räkämännyn nokasta, upeita nuo pohjolan palmut. Joen rantapajukoissa oli puolestaan täysin hiljaista. Harpoin Älänteen rantaan, missä lajilista karttui mm. pajusirkulla. Takaraivossa alkoi kolkutella lasten aamupala, joten oli palattava kiireen vilkkaa takaisin. Herkkinä kukkivien maariankämmeköiden keskellä törmäsin pohjansirkkuun, joka tarkkaili minua huoletonna kelonkäkkyrältään. Kiitokset, lintuseni.
Suo on ihmeiden valtakunta, aivan omanlaisensa. Äkkiseltään viheliäinen, mutta ymmärrettynä turvallinen, kotoisa. Siellä turpoavat ääneti muuraimet, hiljaa nuokkuvat karpalonkukat, kihokit kimaltelevat ja honkien haamut kuiskivat muistoja sukupolvien takaa. Suolla on hyvä olla, sen paksussa tuoksussa, sen kumppareita viileänä rutistavassa syleilyssä. Silti aikaa kului ja oli maltettava astua takaisin metsän verhoon.
Kun lapset oli ruokittu ja pihalintujen pikakatsaus tehty (harmaasieppoja, haarapääskyjä, järripeippo yms.), oli aika hypätä pyörän selkään. Hakkuuaukko reunakuusikoineen tarjosi mm. parven pikkukäpylintuja, pohjantikan sekä peukaloisen. Kuivuutta rutisevan aukon keskellä lojuva lammikko veti puoleensa varsinkin rastaita. Kaukaisuudesta kuului lähestyvän ukkosen ensimmäinen jyrähdys, ilma oli täynnä sähköä.
Lapsenvahtien kanssa oli sovittu, että minulla oli kaksi tuntia käytettävissäni. Matkaa päätepisteelleni Rouskuhiekkaan oli vain 15 km, mutta tiesin silti, ettei kaikkea voi jäädä kyttäämään ja tarkistelemaan, niinpä ensimmäisen niitynkin hurautin ohi sen kummemmin jarruttelematta, kirjaten ylös vain korvaan tarttuneet punavarpusen sävelet. Lapsuuden tutuilta hiihtoreiteiltä olivat polut kasvaneet umpeen, ympäröivät metsät puolestaan hävinneet. Kuinka nurinkurisesti ihminen luontoa kohteleekaan, huokaisin.
Porrassuolta minut hätisti pois valkoviklo. Pian metsätie päättyi Rautavaarantien varteen, ja asfaltilla polkupyörä otti kuin siivet alleen. Pihapiirien mahdolliset pikkuvarpuset, räystäspääskyt ja sen sellaiset jäivät nyt katsastamatta, sen verran uhkaavasti murisi ukkonen selän takana. Suojärven rannassa siemaisin vissypullon kertahuikalla ja kirjasin lapulle mm. laulujoutsenparin. Viereisellä Alasella uiskenteli ainoastaan yksinäinen kuikka. Tuli hämärää ja tumma pilvi vyöryi kuin täkki ylleni, salamat tuntuivat räiskivän tarakalle. Käännyin Rouskuhiekkaan vievälle hiekkatielle, jonka murskehelvetin pelkäsin puhkovan renkaani pitsiliinaksi. Pyörä kesti kuin kestikin, samoin polkija. Palokärki, mustarastas ja soralla lepäilevä, komea haapaperhonen sulautuivat pahaenteiseen pimeyteen, joka kosteudestaan huolimatta ei pudottanut päälleni pisaraakaan. Kertasin mielessäni taitettua matkaa ja mietin, kuinka valtavasti tätä touhua rakastankaan, luontoa ja siellä liikkumista, lintuja. Vielä kun opettelen tunnistamaan kattavasti äänet, hyvä tulee.
Saavuin vaatteet hikeä tippuen Rouskuhiekan uimarannalle. Älänne on kuuluisia upeista luonnonhiekkarannoistaan, ja se kuuluu ympäröivine soineen ja harjuineen Natura 2000 -alueisiin. Nyt turistit olivat kurvanneet myräkkää karkuun, vain kaksi kuikkaa oli jäänyt partioimaan rantavesiä. Rallini tuli päätökseen, kun upottauduin Äiti-Älänteen tummiin, lämpimiin aaltoihin.
Vielä joskus minusta tulee lintulaskija.
Sanna Hakkarainen
Älänteenlahti Racingin lajilista (48 lajia):
Laulujoutsen, kuikka, harmaalokki, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, korppi, varis, naakka, kuovi, pikkukuovi, valkoviklo, metsäviklo, rantasipi, käpytikka, pohjantikka, palokärki, käki, sepelkyyhky, kulorastas, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, haarapääsky, talitiainen, hömötiainen, peippo, järripeippo, punatulkku, keltasirkku, pohjansirkku, pajusirkku, pikkukäpylintu, rautiainen, punarinta, peukaloinen, harmaasieppo, kirjosieppo, vihervarpunen, metsäkirvinen, pajulintu, tiltaltti, hernekerttu, lehtokerttu, västäräkki, hippiäinen, punavarpunen
