Harakka on yksi Pihabongauksen peruslajeja. Kuva: Eelis Rissanen
Lintuyhdistys Kuikan ja Kuopion Luonnonystäväin Yhdistyksen lintukerhon yhteinen tapahtuma Isolla hautausmaalla onnistui sekä sään, lintujen että osallistujien osalta. Tapahtuma järjestettiin klo 9-12 ja liikkeelle lähdettiin tasatunnein pääportilta. Näin saatiin tehtyä kolme erillistä tunnin pikkuretkeä hautausmaan ruokintapaikoilla. Oppaina olivat Mervi Hyvönen, Liisa Tolvanen ja Eelis Rissanen. Tapahtuma oli suosittu ja siihen osallistui yhteensä 47 henkilöä.
Tapahtuman osallistujia. Kuva: Liisa Tolvanen
Aamulla yhdeksältä juuri aamun valjetessa taivas värjäytyi punahehkuiseksi. Pakkasta oli -8 astetta ja tuuli kävi etelästä. Hautausmaan jykevät puut suojasivat kuitenkin tuulelta eikä tuuli retkiämme häirinnyt. Talitiaiset ja sinitiaiset pitivät sirputustaan koko aamun ruokintapaikkojen läheisyydessä. Myös naakat, harakat, närhet ja varikset ilmaisivat läsnäolonsa kukin omalla äänellään. Punatulkkujen vihellykset, viherpeippojen liverrys ja vihervarpusten vaimeampi jutustelu ruokailun lomassa ilahduttivat retkeilijöitä. Vihervarpusia näyttäytyikin parhaimmillaan n. 40 linnun parvi. Käpytikkojen naputtelu ja aloitteleva into rummutella antoi toisenlaista äänimaisemaa. Iso ilon aihe oli koivun latvuksesta havaittu pikkutikka naaras. Tämä pienin tikkamme suosii lehtipuuvaltaisia metsikköjä, mutta ei vierasta myöskään vanhoja puita kasvavaa hautausmaata.
Aamurusko. Kuva: Liisa Tolvanen
Lajimäärät jakaantuivat eri retkillä tasaisesti (15, 16 ja 16 lajia). Kokonaislajimääräksi tuli kaiken kaikkiaan 20 lajia. Harvinaisimpien havaintojen listalle tulivat kottarainen, pikkutikka ja puukiipijä. Muita mukavia lajeja olivat mustarastas, kuusitiainen ja vihervarpunen. Pihlajanmarjoja on vielä reilusti jäljellä, joka näkyi myös lajimäärässä.
Sää oli havainnointia ajatellen hyvä ja sääennusteessa luvattu lumisade ei vielä ehtinyt näille korkeuksille. Aamupäivän tuntien edetessä pilvipeite paksuni ja lintujen liikehdintä ja laulu vähän vaimenivat. Tämäntyyppisiä tapahtumia pyritään järjestämään myös jatkossa pihabongauksen yhteyteen.
Ohessa koko lajilista. Niiden lajien perässä, joita ei havaittu joka kerta, on laitettu numero kuvaamaan millä kierroksella ko. laji havaittiin. Kierroksia oli siis kolme.
käpytikka
pikkutikka (2,3)
kesykyyhky (1,2)
tilhi (2)
räkättirastas
mustarastas (3)
talitiainen
sinitiainen
kuusitiainen
puukiipijä (2,3)
närhi
harakka
naakka
varis
korppi (1)
kottarainen (1)
vihervarpunen
viherpeippo
pikkuvarpunen (2,3)
punatulkku (1,3)
Iisalmessa järjestetty oheistapahtuma houkutteli mukaan 8 henkilöä. 15 lajia havaittiin, joista parhaimpina räkättirastas ja mustarastas.
Luontoharrastukseeni liittyen linnut ovat tulleet enemmän kuvioihini Savossa asuessa tämän vuosituhannen alusta lähtien. Lintuja näkee täällä helpommin kuin synnyinseudullani. Yhä uudelleen pohdin kuitenkin lintuharrastuksen eettisyyttä ja ekologisuutta käytännössä.
Uusimmassa BirdLife-lehdessä (20.1.2022) Inka Plit muistuttaa jälleen pääkirjoituksessaan Pöllö tarvitsee turvavälin, huomaavaisesta havainnoinnista nyrkkisääntönä seuraavasti; ”jos pöllö (tarkoittaa toki myös muita lintuja) kiinnittää sinuun huomiota, olet liian lähellä”. Siinäpä haastetta. Miten voisin havainnoida lintuja niin, etteivät ne huomaisi minua? Yleensähän lintu pakenee jo, kun itse vasta huomaan sen. Kiikaroidessani kauempaa näen usein, että lintu on varuillaan. Pahimmillaan parvessa oleva lintu paetessaan saa muutkin lähtemään lentoon. Monet kerrat olen häveten ja nolona poistunut paikalta. Toisinaan taas helpotuksekseni olen todennut, etten sittenkään pelästyttänyt hanhiparvea lentoon vaan merikotka, jonka hanhet huomasivat taas aiemmin!
Kun kuvaan lintuja, asia vain pahenee. Kuvatessahan tarkennetaan linnun silmään. Harvoinpa lintu ei oikeasti huomaa ja häiriinny, kun sitä kuvataan. Monesti kuvista voi aistia linnun harmitus, jopa kauhua, katsoessaan pelokkaana kohti kameraa.
Kuvia kehutaan, miten hienoja ovat, mutta millainen tilanne olikaan linnun kannalta? Voin vain kuvitella, kun jo yksikin kameran laukaisuääni saa ruokinnalla linnun säpsähtämään kesken syönnin ja katselemaan pelokkaana ympärilleen, monesti myös pakenemaan. Saati sitten ”sarjatulen rätinä”. Taidamme olla melkoisia häirikköjä lintuharrastajina, vaikka pyrkimys ja into olisikin päinvastainen!
Tässäpä ainakin minulla on vielä paljon opettelemista ja uskon, että myös monilla muilla.
Lintuja houkutellaan toisinaan äänillä lähemmäksi, mikä on myös häiriöksi. Välillä tarkistan linnun äänen kuultuani, onko arvelemani laji kyseessä ja sammutan heti äänitteen, mutta houkutteena koetan välttää sitä.
En tarkoita ja paasaa, että pitäisi luopua lintuharrastuksesta. Asennetta voisi koettaa muuttaa ajatellen asiaa linnunkin kannalta. Vieläkö yritän päästä lähemmäksi kiikaroimaan ja kuvaamaan, vain annanko olla. Itse iloitsen aina, kun lähden paikalta ennen lintua pois.
Ruokailurauhaa talvella
Talvella tilanne on vakava, jos ja kun lintuja seuraa ja kuvaa läheltä. Häiriintyessään ne eivät ehdi syödä riittävästi valoisaan aikaan sydäntalvella. Kuuraiset kuvat ovat kyllä kauniita, kun linnutkin ovat höyhenet pörröllään, mutta samalla vaarannetaan lintujen ruokailurauhaa, mikä voi paukku pakkasella koitua niille kohtalokkaaksi
Äläpäs tule häiritsemään! Ruokailurauha, please! Kaarina Heiskanen; Hömötiainen ja sinitiainen
Havaintojen keräämisestä ja ilmoittamisesta
Lintubongaus, niin mukavaa kuin se onkin, vaikka monesti tuottaa karvasta pettymystäkin, on myös kyseenalaista lintujen ja luonnonkin kannalta. Onhan mukava kartuttaa vuodari- ja elis-pisteitä, mutta linnut eivät kaipaa yleisöä ja rallia häiriökseen. Siivekkäitä on kuollut, kun ne eivät ole saaneet levätä ja ruokailla rauhassa haastavissa olosuhteissa bongareilta ja kuvaajilta.
Silti on mukava saada tietoa, mitä lajeja missäkin on tavattu ja koettaa nähdä lähistöllä havaittuja mielenkiintoisia lintuja, joita harvoin tai koskaan aiemmin ei ole onnistunut näkemään tai kuulemaan. Olen ilmoittanut Tiiraan ja toisinaan muillekin mielestäni kiinnostavista lajeista. Välillä olen tarvinnut tunnistusapua ja varmistusta paikan päällä, kuten kuvistakin.
Inka Plit muistuttaa myös harkitsemaan, mitä tietoja lintuhavainnoistaan ilmoittaa sosiaalisessa mediassa. Tiiraan kannattaa toki havainnot ilmoittaa, mutta tarvittaessa havainnon voi salata syystä tai toisesta.
Ekologista lähiretkeilyä
Suosin ekologisuutta elämäntapana. Vaikka auto on vaivaton kulkuväline ja mainio piilokoju, josta lintuja on hyvä tarkkailla ja kuvata vähemmällä häiriöllä, se kuormittaa luontoa. Bensakin maksaa. Niinpä liikun enemmän lähiluonnossa kiikarit ja usein kamerakin mukana jalan, pyöräillen ja hiihtäen. Myös marjassa ja sienessä käydessä. Onnekseni asumme IBA-alueen lähellä. Niinpä kauemmaksi ei keväisin ehdikään, kun mielenkiintoista nähtävää on yllin kyllin äärellämme. Kauppareissuilla ym. asioinnin ohessa havainnoin samalla luontoa usein kiikarit, kamerat ja lintukirjat sekä tietysti jalustat ja kaukoputkikin ovat mukana autossa.
Halpa-Hallissa käydessäni poikkean talvella Siilinjoella koskikaroja katselemassa
Kuopion reissuilla pakollisten asioiden ohessa en suinkaan varsinkaan näin korona-aikaan kulje kaupoissa, vaan kävelen vaihteeksi torille katselemaan ja kuvaamaan puluja ja naakkoja.
Kaarina Heiskanen; PuluKaarina Heiskanen; Naakka
Kaupan P-paikalla kuvaan kesyn oloisia variksia.
Kaarina Heiskanen; VarisKaarina Heiskanen; Varis
Sinisorsia käyn myös katselemassa ja kuvaamassa tuokion.
Kaarina Heiskanen; Sinisorsat
Puijo houkuttaa kaupungissa, joten siellä poikkean kuten myös Neulamäen vanhoissa metsissä vuosittain.
Kaarina Heiskanen; Neulamäki
Harvoin lähden kauemmaksi asiakseen bongaamaan. Silloin tällöin käyn kyllä eri luontokohteissa vaihtelun vuoksi ajelulla, myös lintutorneissa ja tuttuja kuin uusiakin kohteita katselemassa vaikkapa synnyinseudulleni Sotkamoon yksin ajaessani. Toki harvoin mahdollistuvalla lomamatkalla saatamme lähteä kauemmaksikin. Olemme käyneet perheeni kanssa jopa upeissa Varanginvuonon lintukohteissa.
Ruokintapaikoilla
Maalla asuessamme on mielenkiintoista katsella naapureiden ruokintapaikkoja, vaikka monesti samat linnut kulkevat ruokinnalta toiselle. Tutut naapurit eivät ole vielä pahastuneet, vaan ovat luvanneet kiikaroida pihalleen ja kutsuneet katsomaan ja tunnistamaan tarvittaessa lajeja ja kertovat samalla havainnoistaan. Niinpä vuoden alkajaiseksi hiihtelin metsän kautta naapurin pihaan, jossa näin räksiä ja tilhiä. On niitä näkynyt sen jälkeen omassa pihassammekin.
Toisen naapurin pihan ruokinnalla oli mustarastas. Niitä on näkynyt muidenkin pihoissa. Viime vuonna ajoin harmikseni talvella turhan reissun tai pari etsien niitä ohi kulkiessa Tiiraan ilmoitetulta alueelta. Ajattelin pettyneenä, etten enää moista toista. Mustarastaat tulivat keväällä toki pihaamme ja ensimmäiset tilhet näin yllättäen vasta kesällä kaukana Rautavaaran ja Sotkamon saloilla. Näin lintujen havaitseminen vaihtelee eri vuosina.
Kaarina Heiskanen: Pikkuvarpusia, keltasirkku ja mustarastasKaarina Heiskanen; Räkättirastas
Tämän vuoden alussa naapurin Terttu kutsui minut luokseen bongaamaan pikku- ja valkoselkätikkaa, jotka käyvät hänen pihallaan talipötkyillä ruokailemassa. Niinpä ilmoittamatta etukäteen hiihtelin taas kovaan vastatuuleen kasvot palelluksissa kohti Tertun pihaa, kun aiemmat bongausyritykseni pikaiseltaan kauempaa epäonnistuivat. Terttu huomaisi minut ikkunasta ja avasi oven, joten menin juttusille. Totesin, että turha reissu taas, kun ei tikkoja näkynyt. Talipötkytkin olivat kuin heilureita tuulessa. Toisekseen minun piti joutua vielä postinhakuun ja ruoanlaittoon, joten en ajatellut olla pitkään.
Terttu kutsui sisälle ja totesi samalla, että tuossahan se pikkutikka on….ja siinähän se keinuikin pötkössä kiinni vinhaa vauhtia tuulessa pyörien välillä kuin karusellissa. Sanoin Tertulle, että älä palelluta itseäsi, kun välistä tuuli suoraan ovesta sisälle. Aloin kuvata tikkaa ja lupasin käydä sisällä.
Kuvasin aikani. Pikkutikka ei ollut moksiskaan. Katsoi välillä kohti ja jatkoi syömistä karusellissa. Kamerani alkoi temppuilla, eikä suostunut enää toimimaan ja sormiakin palelsi. Tuulessa heiluvaa ja pyörivää pötköä pikkutikkoineen oli hankala kuvata puuskittaisessa lumipyräkässä. Lopulta tikka siirtyi viereiseen koivuun, niinpä menin sisälle lämmittelemään. Hetken päästä se taas oli pötköllä, mutta annoimme olla sen rauhassa.
Kaarina Heiskanen; PIkkutikka
Valkoselkätikka käy harvemmin, mutta oli käynyt jopa katoksen pötkyllä. Vierailuni jälkeen harmaapäätikkakin oli käynyt ruokailemassa, kuten pihassammekin. Käpytikalla on pihakoivussa paja, johon se tuo kävyn kerrallaan ja syö siitä siemenet. Se käy myös talipötkyillä päivittäin. Oikea tikkojen piha!
Juttelimme tovin. Varmistin Matin kännystä kuvaamansa komean lähikuvan harmaapäätikasta, ettei kyseessä ole satunnaisesti Suomessa tavattu vihertikka. Matin ruokinnalla käy toisinaan parvi pyrstötiaisia, joita hän on nähnyt enimmillään 10 toisten tinttien joukossa. Upean kuvankin Matti oli saanut napattua pötköllä ruokailevista tinteistä.
Juttua riitti ja minua poltteli lähteä jo pois, ettei tulisi kiire, mutta eipä sieltä noin vain lähdettykään. Terttu alkoi yllättäen keittämään synttärikakkukahvit! No, ei auttanut kuin istahtaa ja kiire loppuikin siihen. Olo oli kuin synnyinseudullani aikoinaan naapurissa poiketessa. Söimme herkullista lakkakermatäytekakkua ja pitihän minun maistaa pala ihannekakkuakin. Lakat olivat kuulema minun antamiani.
Kaarina Heiskanen – Pikkuvarpuset ja keltasirkut 10.1.2022 Maaninka
BirdLife Suomen järjestämä, Suomen suurin lintutapahtuma Pihabongaus tulee jälleen tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Vieläkö pihaltasi löytyy erittäin uhanalaiseksi valahtanut hömötiainen, entä joko sinunkin ruokinta-automaattiasi kuorruttaa kerros pikkuvarpusia? Jokavuotinen Pihabongaus on mainio tapa saada tietoa talvisen linnustomme muutoksista. Kyseessä ei ole kilpailu vaan jokainen ilmoitettu lintu on tärkeä. Osallistuminen on helppoa ja hauskaa tarjoten hupia vaikka koko perheelle.
Vuosi on vaihtunut ja minä vain muistelen menneitä. Vielä on aikaa näitä juttuja viime vuodelta kirjoitella, mutta kunhan kevät saapuu, niin luulenpa silloin, että kirjoittelu jää ns. tauolle.
Ajattelin kertoa joistakin kotipihan tapahtumista lintumaailmassa ja muutamasta jäniksestä. Eihän se sinänsä ole retkellä olemista, mutta miten sen nyt ottaa, kun istuu omanapuun varjossa puutarhakeinussa katsellen ja kuunnellen luontoa, niin voisihan sitä silloin olla jo ikään kuin retkellä omassa pihassa. Kyyhkyn kylläkin näin ikkunasta, joten pikku poikkeus lekotteluun puutarhassa.
30. Toukokuuta.
Kevät alkaa olla jo paremmalla puolella. Katselen ikkunoista näkyisikö ulkona mitään erikoista ja näkyyhän sitä. Ei nämä sepelikyyhkyt joka päivä pihaan ilmesty, jostakin syystä ne kuitenkin nyt siellä näkyivät olevan. Kamera käteen ja yrityksenä kuvata niitä ikkunasta, kun ne niin omissa oloissaan kiertelivät pihamaalla etsien mitä nyt linnut sitten etsivätkään, luultavasti syötävää. Kaksi niitä oli. Lienevätkö pari, kukapa sen tiennee. Ihmettelen vain, että noinkin lähelle ilmaantuvat. Voisivatkohan pesiä jossain lähiseudulla.
Kun yritin saada samaan kuvaan kummatkin, niin niinhän siinä kävi, että toinen jäi epäselväksi ja toinen onnistui jotenkuten, paitsi yksi kuva, jossa ne molemmat onnistuivat, mutta kävi vain niin, että toinen käänsi päänsä näkymättömiin ja toinen näytti peräpäätään, joten ajattelin laittaa juttuuni vain kuvan yhdestä linnusta. Siinä ne aikansa kiertelivät, kunnes lennähtivät metsikköön.
Leena Meuronen – Sepelkyyhky 30.5.2021 Nilsiä
23. Kesäkuuta.
Olen kävelemässä pihamaalla vakiopaikkaani, eli puutarhakeinuun, kun jostakin päin kuuluu linnun laulua, jota minä en tunnista, huono kun olen niitä tunnistamaan mikä laulaja siellä luritteleekaan. Onneksi pihassa on henkilö, joka tuntee tuon lurittajan äänen ja kertoi sen olevan lehtokerttu. Olen yrittänyt saada siitä kuvaa jo aiemminkin, jotenkuten onnistunutkin. Nyt arvelen, etten lähde sitä etsimään, jos ei tuo lintu tule siihen parinkymmenen metrin päähän puutarhakeinusta, niin jääköön kuvaamatta. Onhan siitä jo sentään jonkinlainen kuva otettu aiemmin.
Se laiskuus, se iskee näin kuumina päivinä, jos toki muulloinkin. Tänään se kannatti. Etteikö vain lintunen lentänyt pihalehtikuusen latvaan ja esittänyt niin komeaa konserttia, että oli pakko kamera ottaa käteen ja odotella tuleeko se kunnolla näkyviin. Sydämensä kyllyydestä lauloi.
Kenelle lienee laulanut, mutta nätisti viserteli.
Leena Meuronen – Lehtokerttu 23.6.2021 Nilsiä
26. Kesäkuuta.
Missäpä sitä muualla, kuin ”lonkkaa vetämässä” varjoisassa puutarhakeinussa. Haarapääskyjä näkyy lentelevän muutama taivaalla. Siitä on jo aikaa monta vuotta, kun ne pesivät meillä. Mukavaa oli kuulla niiden visertelyä ja kun vaara uhkasi, äänet muuttuivat varoitukseksi, jolloin pihan kaikki muutkin pesijät, ym. pikkulinnut osasivat varoa, ja miten rohkeasti ne hyökkäsivät varpushaukkaakin kohden.
Jostain syystä vuosittain meillä ovat käyneet haarapääskyt näyttäytymässä. Lieneekö ne pesineiden pääskyjen jälkeläisiä, mistäpä sen tiennee. Mutta ne osaavat mennä entiselle pesimäpaikalleen, sukeltaen valosta hämäryyteen halkoliiterin oviaukosta, joka pidetään osittain auki, toivoen, että jokin kesä sinne ilmestyisi pesijä. Tänäkin päivänä ne ilmestyivät. Niitä oli kaksi. Toinen kaarsi suoraan liiteriin, toinen oli arempi, jääden kaartelemaan, kunnes rohkein sai toisenkin houkuteltua pistäytymään liiterin hämäryyteen.
Hetken siellä viipyivät, kunnes kurvailivat takaisin taivaalle kiitäen hurjaa vauhtia.
Lopulta ne laskeutuivat huilaamaan ja katselemaan navetan katolle. Mieleeni tulee, pitääkö näin kuumana päivänä mennä peltikatolle. Luulisi jalkojen jo kärventyvän. Aikansa omia puuhiaan tekivät ja nousivat sitten taivaalle tehden muutaman kaarroksen ja häviten metsän taa.
Leena Meuronen – Haarapääskyt 26.6.2021 Nilsiä
Jatkan lekottelua ja seurailen edelleen lintujen touhuja. Jostakin lentää laulurastas laskeutuen kukkapenkin eteen. Lieneekö tämän kesän poikanen. Sieltä se hyppii nokka ammollaan kohti pientä suihkulähdettä. Sillä näkyy olevan kovasti kuuma. Sitten se huomaa minut ja pyörähtää kiireellä kukkapenkkiin piiloon.
Olen laittanut suihkulähteeseen noin viisi senttiä leveän riman niin että toinen pää on altaan reunalla ja toinen vapaasti kelluu vedessä melkein kiinni lähteen toisessa reunassa. Tätä pitkin linnut voivat mennä juomaan vettä suihkulähteestä, jos eivät enää yllä juoda lähteen reunalta.
Jään kuulostelemaan uskaltaako rastas tulla enää näkyviin. Tulee se lopulta noin viidentoista minuutin kuluttua. Arkailee ja lähestyy pikkuhiljaa suihkulähdettä. Katselee vuoroin minua ja vuoroin lähdettä ja sitten; se ei enää välitä. Kuumuus on ongelma linnuillekin. Lähde on noin viiden metrin päässä minusta, mutta vilvoittava vesi voittaa linnun pelon.
Voi sitä riemua, kun se on hypähtänyt rimalle ja alkaa kylpeä. Kyllä siinä vesi roiskuu, kun se antaumuksella kylpee. Ehkäpä se ei pitänytkään minua niin suurena vaarana, kun se lopulta minulle selkänsä kääntää. Aikansa se siinä kylpee ja lopulta hypähtää lentoon ja häviää näkyvistä. No kuvattua tuli, vaan eiköhän vain kuviin jäänytkin häiritsemään tekolinnun pyrstö. Että silleen.
Leena Meuronen – Laulurastas 26.6.2021 Nilsiä
30. Kesäkuuta.
Suihkulähteen lisäksi meillä on laitettu useampaan kohtaan juomapaikkoja linnuille, jotta jokainen löytäisi turvalliseksi katsomansa paikan, missä käydä janoaan tyydyttämässä. Juomassa näyttää käyvän koko pihan lintukaarti, sekä oravat. Eihän täällä mäellä ole vettä lähimaillakaan, joten on autettava siivekkäitä ja siivettömiä. Usein olen nähnyt myös tikan juovan vettä, milloin matalasta astiasta, halkaisijaltaan noin 30 cm kukkaruukun aluslautasesta, tai isommista astioista, mutta palataanpa nyt näihin tikkoihin ruokinnan merkeissä.
Oletan niillä olevan poikaset jossain lähistöllä ja tänään se varmistui. Olin kastelemassa kukkia, kun huomasin liikettä vanhassa lepässä. Näin koirastikan syöttävän poikasta ja naarastikan syöttävän toista. Onkohan niillä niin, että koiras syöttää samaa sukupuolta olevaa ja naaras taasen omaa sukupuoltaan olevaa, mitenhän se lienee.
Onneksi oli kamera puutarhapöydällä, joten onnistuinpa saamaan jotain kuvaa tuosta tärkeästä tapahtumasta.
Leena Meuronen – Käpytikat 26.6.2021 Nilsiä
12. Heinäkuuta.
Aamukahvia juodessa huomaan jäniksen loikkivan pihamaalla. Joka vuosi on jänisemo tehnyt poikasia lähelle pihamaatamme, eikä nytkään tehnyt poikkeusta. Pennut ovat jo kasvaneet aika lailla. Siitäpä sain ajatuksen lähteä katsomaan ulos, josko onnistuisin kuvamaan niitä. Ei ne ole olleet kovinkaan arkoja, joten oletan onnistuvani jotenkuten. Autotallin nurkalla huomaankin aikuisen jäniksen, joka tulee tekemään tuttavuutta tämän kesän pennun kanssa.
Siinä sitä nuuhkitaan puolesta, jos toisestakin ja hypitään ilmaan, riemuako, vain luontaisia tapoja.
Mistäpä sitä jäniksen elämästä oikein tietää, oli niin tai näin, mutta näiden jänisten ansiosta näin haukan puunlatvassa. Tuskinpa muuten olisin sitä sisältä käsin huomannut. Kun käännyin lähteäkseni pois vakoilemasta jänisten touhuja, silmäni sattuivat navetan takana olevan kuusen latvaan. Arvelin ensin olisiko varis, kun toinen varis siinä lenteli ja yritti hätistellä latvuksessa istuvaa. Kameran linssin takaa tajusin sen olevan haukan.
Eipä siinä montaa kuvaa kerennyt ottamaan, kun varis sai ajettua haukan matkoihinsa, joten voi sanoa, että oli tuuria. Enpä ole ennen nähnyt mehiläishaukan istuvan puunlatvassa ja tänään oli sitten se päivä, että tämänkin sain nähdä.
Leena Meuronen – Mehiläishaukka ja varis 12.7.2021 Nilsiä
Ajattelin päättää kertomuksen kolmeen jäniksenpoikaan, vaikka siivekkäistähän minun piti kertoa, mutta kun en ole koskaan aiemmin tällaistakaan sattumaa nähnyt. Onneksi nämä jäivät kuviin ja nyt voin tästä kertoa muutamien kuvien kera.
Oli vuosi 2018 ja kesäkuun 28 päivä. Katselimme ikkunasta, kun kolme jäniksenpoikaa leikkii multakasalla. Nurmikon reunalla on noin puolentoista metrin korkea multakasa ja siinä nämä veijarit leikkii. Ajavat toisiaan takaan kavuten kasan laelle, sieltä nurmikolle ja takaisin multakasan päälle. Lieneekö leikki kuka onkaan kukkulan kuningas. Yksi laskettelee rinnettä vatsa edellä, etukäpälät suorassa alas ja kiireellä uudelleen kasan päälle. Toinen heittäytyy kyljelleen ja kieriin mäkeä alas.
Kyllä siinä oli elämän riemua, menoa ja meininkiä ja leikki jatkui vielä nurmikolla takaa-ajona, kunnes nälkä yllätti ja ne päättivät jäädä syömään, lopulta häviten pensaikkoihin.
Lintuyhdistys Kuikka ry järjestää oheisohjelmaa BirdLife Suomen järjestämän, Suomen suurimman lintutapahtuman, Pihabongauksen tiimoilta. Annamme opastusta lintujen tunnistuksessa sekä Kuopiossa että Iisalmessa. Tapahtumassa on myös oiva mahdollisuus kasvattaa tunnistettujen lajien määrää Tunnista 100 lintulajia -haasteessa.
Kuopiossa yhdessä Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kanssa päivystämme Ison hautausmaan ruokintapaikalla klo 9-12. Lähdöt tasatunnein klo 9, 10 ja 11 Ison hautausmaan pääportilta, josta opastus ruokintapaikalle.
Iisalmessa päivystämme Kivirannankujan 1-5 rannassa klo 9-12. Karttalinkki
Pyydämme huomioimaan vallitsevan koronatilanteen ja suosittelemme maskin käyttöä sekä riittäviä turvavälejä.
