Kohtaamisia retkiltä ja vähän muutakin 2

Sulaan veteen loppui edellinen kertomukseni ja mitenkäs se nyt kävikään, sulasta vedestä ajattelin jatkavani muisteluita ja kohtaamisia näin kovasti jälkikäteen retkilläni lintumaailman kanssa.

On maaliskuun kahdeskymmeneskuudes päivä. Mieleeni tulee, eiköhän lähdetä vaihteeksi katsomaan kevätmaisemia ja no, lintuja myös.

Niinhän siinä pääsi käymään, että lähdettiin ja päätettiin käydä katsomassa mahdolliset sulat vedet Lapinlahdelta. Lieneekö ne vielä edes sulia. Se selvinnee, kun sinne saavumme.

Lähdemme ajelemaan yhdeksän maissa. Taivas näyttää siniseltä ja mäen alla Hanhipurolla usva leijuu hiljalleen kohoten ylös. Päivästä voinee tulla kirkas. Matkan varrella paikoitellen näkyy tien pientareilla pikku pälviä. Sieltä se kevät alkaa vähitellen kurkistaa.

Lapinlahdelle oli jo useampaan paikkaan saapunut muutamia joutsenia, mutta mieleenpainuvin näky oli Saaristoreitillä, Ulmansalmen jäällä olevat joutsenet. Niitä näkyi muutamia siellä täällä ja yksi isompi ryhmä jäällä. Lienevätkö juuri saapuneet, vain muutenko vain viettivät päivää huilaten kylmällä jäisellä hangella auringon jo hieman lämmittäessä kylkeä. Missäpä ne muualla, kun ei ollut sulaa vettä siinä lähistöllä. Ainoastaan näkyi lunta ja sinertävää jäätä.

Näitä joutsenia katsoessa sain päähänpiston lähteä Maaningalle, joten eipä siinä auttanut, kuin jatkaa matkaa, eikä kovin vastaväitteitä kuulunut.

Leena Meuronen – Laulujoutsenet 26.3.2021 Lapinlahti, Ulmansalmi

Maaningalla, Viannankoskella jää kimmeltää ja vettä näkyy. Joutsenet olivat löytäneet tiensä sinne. Lieneekö paluumuuttajia, vai odottelevatko lumien sulamista jatkaen sitten matkaa mikä minnekin pesimäpaikoilleen. Komeita lintuja ja se lentoon lähtö on jo elämys, kun ne laittavat moottoriin kierroksia. Naurattaa hieman ja tulee Retu Kivinen jalkoineen mieleen. ”Räpylöitä” heilutellen hänkin laittaa kivikauden autoonsa vauhtia. Olisikohan näissä matkaan lähdöissä jotain samaa.

Leena Meuronen – Laulujoutsenet 26.3.2021 Maaninka, Viannankoski

Ensimmäinen päivä huhtikuuta. Olen lopen kyllästynyt tiirailemaan lintusten jalkoja selvittääkseni rengastettujen lintujen numeroita, vaikka onhan niiden touhut sinällään mukavaa seurattavaa, mutta siihen väsyy ja tarkkaivaisuus katoaa. Ajatukset karkailevat tien päälle ja näkymiin, mitä siellä voisi kohdata.

Saan houkuteltua toiset mukaan ja lähdemme, eikä ole vielä tietoa mihin suuntaan, kunhan nyt johonkin vain.

Eipä sitä tiennyt tienpäälle lähtiessään, että tänään kohtaakin aivan jotain muuta, kuin lintuja ja että matkaa tehdään vain kuuden kilometrin verran, mutta oli se mahtava reissu ja nähtiin sentään muutama lintukin.

Lähdemme ajelemaan kahdeksan jälkeen kohti Hanhipuroa. Hanhipurolla pikkumäen päällä näemme etäällä jonkin tumman läiskän, joka liikkuu. Auton ikkunat auki ja kamerat esiin. Hämmästys on melkoinen, kun se tumma läiskä osoittautuikin ahmaksi ja vielä töyhtöhyypät siinä samalla hollilla.

Se mikä tuossa oli outoa, oli se, että ahmaa liikkui valoisaan aikaan noin suurella aukealla ja ettei ahma ollut huomaavinaan lintuja ja etteivät linnut tehneet elettäkään, että olisivat lähteneet sitä pakoon. Olikohan niillä ”hyypillä” jokin suunnitelma, jos ahma muuttaisi suuntaa ja tulisikin kohti. Kolme suuntaa näkyi linnuilla varmistettuna, joten ne turvasivat varmaankin toistensa seluksen ja toisaalta, onhan niillä siivet millä pääsee viuhtomaan pakoon, joten eipä niillä hätää ollut.

Leena Meuronen – Töyhtöhyypät ja ahma 1.4.2021 Nilsiä, Hanhipuro

Neljäs päivä huhtikuuta.

Olen taas lähdössä, mutta nyt ihan pakollisille asioille Kuopioon ja siinä samalla katselemaan näkyisikö mitään siivekästä, ym. kevään juttuja. Lintuja on ruvennut saapumaan Suomeen ja minulla on intoa lähteä katsomaan mitä näkisin, etenkin kun taas aloitin kokoamaan itselleni listaa linnut 100. Onkohan tämä enää järjen viisasta ja sadattelen mielessäni erästä ihmistä, joka sai minut tähän lintutouhuun mukaan, sillä en osannut odottaa sen tempaisevan näin mukaansa.

Oli asiaa Kuopioon ja päätimme tulla tulomatkalla Kinnulanlahden kautta. Käytän samalla seudun palveluja hyväkseni ja käyn ostoksilla leipomoliikkeellä saaden mukaani tuoretta purtavaa niin ruokailuun, kuin kahvihetkeenkin.

Mihinkähän suuntaan sitä tästä ”pullapuodin” pihasta lähdettäisiin. Aikamme mietittyämme, päätetään tehdä pikkulenkki Patajärven suuntaan ja sitten kotiin.

Näyttäisi Patajärvikin olevan jäässä, mutta ruohikon kohdalla on tummempi juova ja siinä on jo näkyvissä hieman sulaa. Sulan reunalla käyskentelee metsähanhia, pari tundrahanhea ja kaksi kanadanhanhea. Kanadanhanhet ovat erillään muista hanhista. Eiköhän niitä suvaita joukkoon, vaan muutenko vain haluavat olla omissa oloissaan. Ykskaks ne päättävät nousta ilmaan ja lähtevät jatkamaan matkaansa lentäen siitä läheltä, ikään kuin esitelläkseen, että täältä me tullaan ja toden totta, että osaavat olla komeita. Yritin saada molemmat samaan lähikuvaan, vaan eipä se onnistunut. Hyvä edes näin. Mikäpä nyt on lähteä kotia kohden ajelemaan.

Leena Meuronene -Kanadanhanhi 4.4.2021 Maaninka

On kuudes päivä huhtikuuta. Tänään ajattelin olla lähtemättä yhtikäs mihinkään ja retkeillä vain ajatuksissa. Jään seuraamaan ikkunasta lintujen touhuja ja tarkkailen, tuleeko syömäpaikalle rengastettuja lintuja, mikäli nyt yhtään kerkeän niitä renkaan numeroita saamaan selville, etenkin kun ne hyppelevät niin vikkelästi paikasta toiseen.

Siinä katsellessa tinttejä huomaan mustarastaita saapunen pensaiden alle. Mutta tämä yksi mustarastas eroaa muista. Voisiko sitä edes sanoa mustaksi rastaaksi, kun se on noin mutavalkoinen oranssisena nenineen. Kaunis lintu se on. Mikähän lienee sen tarina, kun on saanut niin erilaisen puvun.

Leena Meuronen – Mustarastas 6.4.2021 Nilsiä

Eikä se rastas ollut tyhmä. Meni rasvatangolle syömään, niin kuin olisi aina asustanut meillä ja tekisi sen vanhasta muistista. Lieneekö ottanut oppia valkoselkätikasta. Luuli varmaan lajitoverikseen, kun sen perään niin hartaasti tiiraili, hieman vain vilkaisten mustaa lajitoveriaan.

Tähän komistukseen taidankin lopetella tällä erää tämän kertomukseni.

Leena Meuronen – Mustarastaat ja valkoselkätikka 6.-7.4.2021 Nilsiä



Leena Meuronen

Maaningan Mustavirralle lintutorni

Tero Pelkonen – Jalohaikarat 2.9.2016 Maaninka, Mustavirta

Maaningan Mustavirran alue on yksi Pohjois-Savon parhaista lintupaikoista. Paikka on mm. harmaa- ja jalohaikaroiden sekä merikotkien suosiossa. Nyt Mustavirralle on rakenteilla lintutorni. Torni on tulossa sillan pohjoispuolelle virran itäpuolella olevan lahdenpohjukan rantaan. Paikasta on hyvä näkymä Maaninkajärven itäpuolelle. Toimintaa organisoi Haatalan kyläyhdistys. Työt on jo aloitettu ja torni on tarkoitus rakentaa valmiiksi marraskuun aikana.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan talkoisiin, ilmoittaudu Eelikselle eelisri67@gmail.com mahdollisimman pikaisesti. Ilmoittautuneille lähetetään tarkempaa ohjeistusta.

Kokouskutsu 29.10.2021

KLYY:n Lintuyhdistys Kuikka-jaoston sääntömääräinen syyskokous on torstaina 4.11. 2021 klo 17 Luontotuvalla Puijonkatu 15, Kuopio. Kokouksen tarkoituksena on organisoida KLYY:n lintuharrastustoimintaa Kuopiossa. Kokouksessa käydään yhdistyksen nimen muuttaminen sekä sääntöjen muutos, jossa yhdistys muuttuu KLYY:n toimintaseuraksi. Alustavana nimiehdotuksena on ”Kuopion Luonnonystävien Lintukerho”. Nimen tarkka muotoilu päätetään kokouksessa.

Talvilintulaskentakausi alkaa

Leena Meuronen – Räkättirastas 20.10.2021 Nilsiä

Talvilintulaskennat käynnistyvät jälleen, syyslaskennan ajankohta on 30.10.-14.11. Laskennoilla saadaan tärkeää tietoa talvikauden lintukantojen kehityksestä ja muutoksista eri elinympäristöissä sekä mm. vaelluslintujen liikkeistä. Uusia laskijoita kaivataan aina!

Lue lisää:

Lintujen talviruokinta

Matti Hakkarainen – Keltasirkku 30.1.2021 Maaninka

Pian puhaltaa kylmä pohjatuuli, pian routa kovettaa maan, pian lumi (toivon mukaan) peittää luonnon vaippaansa. Talvehtiville linnuillemme koittavat kovat ajat, kun kiihkeästi lämpöä jäseniin jyskyttävä aineenvaihdunta kaipaa runsain mitoin ravintoa polttoaineekseen. Vähiin käyvät luonnonantimet, siitä syystä pihojen buffetit ovat kuin pelastavia keitaita. Kun metsä muutoin on hiljainen ja pimeys vallitsee, tarjoaa piharuokintojen vilinä mainiota ajanvietettä sitä tarkkailevalle.

Sopivin ajankohta ruokinnan aloittamiselle on kun lämpötila putoaa pakkaselle ja maa jäätyy tai peittyy lumeen. On tärkeää muistaa ylläpitää ruokintaa yhtäjaksoisesti aina kevääseen asti, jottei ruoka pääse välillä loppumaan. Keväällä ateriapalvelu on hyvä lopettaa kun luonnonantimet riittävät ja linnut jättävät ruokinnan.

Ruokinta olisi hyvä sijoittaa turvallisen matkan päähän talosta, jotta turhilta ikkunoiden uhreilta vältyttäisiin. Jos ikkunaan kuitenkin lentää varomaton ruokailija, voi tokkuraisen linnun laittaa kannelliseen, reiälliseen ja sanomalehdillä pohjustettuun pahvilaatikkoon ja asettaa laatikon sisälle lämpimään, rauhalliseen paikkaan. Lintu tokeentuu yleensä muutamassa tunnissa ja kun laatikosta alkaa kuulua räpiköintiä, voi linnun vapauttaa ulos.

Kaarina Heiskanen – Sinitiaiset 1.2.2021 Torttee, Maaninka

Tuuheat puut ja pensaat tarjoavat ruokintapaikalla kävijöille suojaa petoja ja olosuhteita vastaan. Useat ruokintapisteet sekä -paikat eri puolilla pihaa vähentävät kilpailua, joilloin myös arvoasteikossa alempana olevat pääsevät täyttämään vatsansa. Automaattien olisi hyvä olla tarpeeksi isoja, jotta ne eivät pääsisi hetkessä tyhjenemään sekä malliltaan sellaisia, etteivät linnut pääsisi istuskelemaan niissä ja ulostamaan ruuan sekaan. Tällaisia paikallaan pupeltajia ovat muun muassa viherpeipot. Ruuan maahan kylvämistä kannattaa välttää tautien ehkäisemiseksi. Jos kuitenkin haluaa levittää esimerkiksi kauraa keltasirkuille, voi siemenet viskoa joka kerta hieman eri paikkaan ja mahdollisimman hajalleen. Mikäli asuu kerros-, tai rivitalossa, tulee talonyhtiön kanta lintujen ruokkimiseen selvittää järjestyssäännöistä.

Tyypillisimpiä ja suosituimpia vatsantäytteitä ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, tali ja kaura. Monen lintulajin suurin suosikki on niin sanottu talimakkara. Pidemmillä plussajaksoilla sen tarjoamista olisi tosin hyvä välttää, sillä ikävän aromin lisäksi se tahraa lintujen nokat ja jalat, joista se sitten sukiessa kulkeutuu höyheniin. Talitangoista ja -palloista olisi hyvä poistaa verkot ja tarjota ne mieluummin metallikehikon sisältä. Tällöin ei ole vaaraa, että lintu tarttuisi jalastaan kiinni verkkoon.

Sanna Hakkarainen – Valkoselkätikka 8.2.2021 Maaninka

Hentonokkaiset linnut kuten punarinta pystyvät hyödyntämään vain pieniä ruuan murusia. Rastaat ja tilhet pitävät mm. pakastetuista ja kuivatuista pihlajanmarjoista. Puunrunkoon kiinnitettävä vanha kunnon läski on tikkojen suurinta herkkua, jolla voi ruokinnalleen houkutella jopa valkoselkätikan. Linnuille voi antaa myös ruuantähteitä, kunhan ne eivät ole liian suolaisia, maustettuja tai pilaantuneita. Leipä on valitettavasti heikkoa ravintoa, koska se täyttää nopeasti vatsan muttei ole tarpeeksi ravitsevaa. Linnuille olisi hyvä tarjota ruokinnan äärellä myös hienoa hiekkaa ruuan lihasmahassa hienontamista varten.

Odotetuimpien vieraiden eli pikkulintujen vanavedessä ulkoravintolaan pölähtävät useimmiten myös ne vähemmän toivotut suursyömärit, eli oravat ja närhet. Oravaa ei tunnu pidättelevän mikään, vaan akrobaatin ketteryydellä se valtaa liki minkä tahansa ruokaviritelmän. Lisäksi se osaa kaluta automaattien pienet raot ammottaviksi aukoiksi. Närhi puolestaan lappaa kupunsa täyteen evästä, kiikuttaa aarteen jemmaan ja palaa hetken kuluttua toistamaan rutiininsa. Pian uhriksi joutunut automaatti kumiseekin jälleen tyhjyyttään. Erilaisilla verkkoviritelmillä voi ehkäistä tehotyhjentäjiä, mutta toisaalta, jostain se on oravien ja närhienkin ruokansa raavittava. Sama koskee lintulaudoilla vierailevia petoja. Yhden tintin kuolema on varpushaukan tai -pöllön elämä, ainakin hetkeksi. Silloin harvoin kun pedon pyyntiretki onnistuu, jää uhriksi usein sairas tai loukkaantunut yksilö, jolloin myös uhri pääsee tuskistaan.

Leena Meuronen – Varpushaukka ja saalis keltasirkku 2.2.2021 Nilsiä

Ruokinta-automaattien ja -paikkojen puhtaudesta on tärkeää pitää huolta, tällöin ehkäistään tautien leviämistä. Maa olisi hyvä puhdistaa ruuantähteistä ja ulosteista säännöllisesti varsinkin, jos uutta lunta ei sada peittämään sotkuja. Automaattien paikkaa voi myös vaihtaa. Jos sairaita lintuja alkaa esiintyä ja automaatit ovat sotkuisia, ne kannattaa pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, tarvittaessa desinfioida. Automaatteja käsiteltäessä olisi hyvä pitää käsineitä. Kädet kannattaa pestä aina sisälle tultua. Vaikka piharuokinta olisi kuinka siisti, tulee talven aikana todennäköisesti kuitenkin muutama lintu sairastumaan. Tyypillisin taudeista on salmonella ja sen uhri on usein apaattinen, kesy ja höyhenet pörröllään oleva höyhenpallo. Avipox- eli linturokkovirus aiheuttaa linnun naamalle tai jalkoihin näkyviä kasvaimia.

Talviruokinnoilla on suuri merkitys monen meillä talvehtivan lintulajin selviytymisessä. Joidenkin lajien kuten pikkuvarpusen ja harmaapäätikan kannat ovat runsastuneet todennäköisesti juuri ruokintojen ansiosta, samoin tuttujen pihatinttien eli sini- ja talitiaisten. Ruokinnoilla voi vierailla myös seudullamme vähemmän tyypillisiä vieraita kuten tikli tai pähkinänakkeli. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä, kaikille avoin BirdLife Suomen Pihabongaus selvittää vuosittain talvilintukantamme tilaa ja muutoksia.

Leena Meuronen – Pikkuvarpuset 5.1.2021 Nilsiä


Lähteet:
Leivo, Mauri 2015: Lintulaudan elämää – Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Docendo Oy, Porvoo
https://www.birdlife.fi

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 1.11.2020.