touko 03 2020

Vesilintulaskennat alkavat, tule mukaan!

Mika Räisänen – Tukkasotkat 24.4.2020 Patalahti, Maaninka

Vesilintujen pesimälinnuston laskenta alkaa olemaan tällä hetkellä ajankohtaista. Käytännössä laskentoja voi tehdä, kun jäät lähtevät järvistä. Luonnontieteellinen keskusmuseo on organisoinut vesilintulaskentoja vuosille 2020-21 Pohjois-Savoon eri kohteille. Näiden kohteiden kattavuus on vain pieni osa lintuyhdistys Kuikan toimialueesta. Sen takia olemme organisoimassa laskentoja seuraaville kohteille, jotta kattavuutta saataisiin enemmän. Työryhmä, johon kuuluu Sanna Hakkarainen, Eelis Rissanen ja Jarmo Yliluoma, organisoi laskentoja. Olemme saaneet laskentoihin myös rahoitusta, joten ainakin kilometrikustannukset pystytään maksamaan. Tavoitteena on myös neuvoa ja opastaa, kuinka laskenta ja tietojen tulkinta sekä raportointi tapahtuu.

Kuikka haluaisi laskennat lisäksi
• Varkaus Ruokojärvi
• Varkaus Mula
• Leppävirta Soinilansalmi
• Leppävista Saamainen ja Pieni-Saamainen
• Leppävirta Paukarlahti
• Kuopio Varpanen,
• Kuopio Ylä-, Pieni-, Keski- ja Ala-Pulkko
• Lapinlahti Juurikkajärvi
• Lapinlahti Sopenjärvi
• Iisalmi Pörsäjärvi
• Iisalmi,Nieminen
• Sonkajärvi Likapyöree
• Sonkajärvi Sukevanjärvi
• Sonkajärvi Nurminen
• Vieremä Vuorisjärvi
• Vieremä Saarinen
• Vieremä Kotvakko
• Kiuruvesi Ryönäjärvi
• Kiuruvesi Näläntöjärvi
• Kiuruvesi Vaaksjärvi

Pikaohje vesilintujen laskentaan

  1. Laskennan voit toteuttaa piste- tai kiertolaskentana. Tavoitteena on, että koko kohde lasketaan.
  2. Pistelaskennassa laskenta toteutetaan yhdestä tai useammasta pisteestä, jotka voivat olla esim. lintutorni, niemen kärki. Jokaisella pisteellä on oma laskentasektori, jotka eivät saa mennä päällekkäin. Pisteiden avulla katetaan koko kohde.
  3. Kiertolaskennassa voi kulkea esim. rantaviivaa myöten kävellen tai veneellä. Tavoitteena on kiertää kohde niin, että koko vesialue saadaan havainnoitua.
  4. Mitä helppokulkuisemman reitin suunnittelet, sitä varmemmin tulet sen kiertämään vastaisuudessakin. Esimerkiksi teiden läheisyydessä olevat lintutornit tai vesistöjen näköalakalliot ovat oivia paikkoja. Huomioi myös valaistusolosuhteet (vältä vastavaloa valitsemalla eteläinen tai itäinen laskentapaikka).
  5. Laskentoja tehdään keväällä kaksi kertaa. Ajoitus suunnitellaan kevään etenemisen mukaan. Suositeltavat laskenta-ajat ovat Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalueella 1.–13.5. ja 19.–27.5., Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa 8.–16.5. ja 23.– 31.5. sekä Pohjois-Suomessa 18.–26.5. ja 30.5.–10.6. Ensimmäinen laskenta on noin viikko jäiden lähdön jälkeen.
  6. Laskenta-aika on aamu tai aamupäivä. Kirjaa aloitus- ja lopetusaika muistiin.
  7. Ota mukaan ainakin havaintovihko, kynä, kännykkä ja kiikari. Kaukoputki on tarpeellinen isommilla kohteilla ja uusilla kohteilla kännykän karttasovellus tai karttakopio auttaa laskentasektoreiden hahmottamisessa.
  8. Käy kohde rauhallisesti läpi. Kohteen koosta ja lintumäärästä riippuen tähän voi mennä viidestä minuutista yli tuntiin. Useimmilla kohteilla laskenta kestää alle puoli tuntia. Pistelaskennassa yksittäisen pisteen laskemiseen menee tilanteesta riippuen 5-15 min. Laskenta toistetaan mahdollisimman samalla tavalla seuraavalla kerralla.
  9. Kirjaa vesilintuhavainnot parvikohtaisesti, esimerkiksi: sinisorsa 1/1, 2/1, 1/, 3/2 telkkä 1/1, 2/, 1/. Kirjataan siis erikseen koiraat ja naaraat. Vesilintujen lisäksi suositellaan laskettavaksi rantakanat, kahlaajat, lokkilinnut ja kerttuset sekä pajusirkku.
  10. Palauta laskentatulokset yhteyshenkilöille Jarmo Yliluoma ja Eelis Rissanen. Heidän kanssaan tehdään lopulliset parimäärätulkinnat ja palautetaan tulokset linnustonseurannan järjestelmään.

Jos haluat lisätietoja laskennoista tai niiden toteuttamisesta, ota yhteyttä sähköpostilla:
eelisri67@gmail.com tai jyliluoma@gmail.com.

touko 03 2020

Sivun bannerikuvista

Olet varmaan huomannut, että sivujemme yläosassa vaihtuu satunnaisessa järjestyksessä kuvia: kutsutaan niitä tässä ”bannerikuviksi”.

Kuvat valitsee ja muokkaa eli ”kroppaa” tuohon sopivaan muotoon Tero Pelkonen. Hän myös ylläpitää Kuikan kuvagalleriaa. Luonnollisesti kuvien käyttöön on saatu kuvaajan lupa.
Kuvissa pyritään samantapaiseen tyyliin ja myös tekniseen tasoon: nehän ovat eräänlainen näyteikkuna sivuille. Kun ne eivät ole varsinaisesti laji- tai haviskuvia, niissä ei kuvakohtaisesti näy mitään metatietoja eikä myöskään kuvaajan nimeä. Tämä olisi teknisestikin hankala toteuttaa.
Kuvaajien nimet on kerrottu bannerin alla.

Kuvat vaihtuvat tosiaan satunnaisesti, kun täällä liikkuu.
Kulloinkin näkyvä kuvavalikoima vaihdetaan väljästi tulkiten vuodenaikojen mukaan. Tällä hetkellä on menossa toinen sarja ”kevät”- kuvia ja kun kesäiset olot koittavat myös lintumaailmassa, sivulle ilmaantuu paremmin ”alkukesään” sopivia kuvia.
Allekirjoittanut vastaa kuvien laittamisesta ja vaihtamisesta tänne.
Kuvia lisätään kulloiseenkin kuvavalikoimaan, settiin sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Kuvissa on pääosin lintuja. Joukkoon laitetaan myös muutamia lintupaikka-/maisemakuvia, joissa lintuja ei näy ollenkaan.

Kiitos Tero ja kuvaajat.

Aarne Hagman

touko 01 2020

Tervetuloa Keskimmäisen lintutornille!

Nyt kun Kuikan opastetut retket on peruttu, ei silti syytä huoleen, tervetuloa Kuikan virtuaaliretkille! Näillä retkillä ei tarvita kumppareita, ei untuvatakkeja. Ota siis mukava asento ja sukella Pohjois-Savon parhaille lintupaikoille, meillä on lajitakuu! Upeat lajikuvat tarjoaa paikallinen kuvaajakaartimme, ja kaikki otokset on saatu maakunnassamme tavatuista linnuista.

Nyt olemme saapuneet Kuopioon kuuluvan Riistaveden ja Tuusniemen kuningaskunnan rajalle, jossa sijaitsee Keskimmäisen lintujärvi. Jätämme autot tien toiselle puolen parkkiin, hipsimme turvallisesti tien yli, vaellamme pitkospuita pitkin tornille ja kapuamme ylös. Näennikkää!

Riistaveden Keskimmäisen lintupaikan esittely

Äänimaisemaa

Koska luonto on kokonaisvaltainen kokemus, voit kuunnella alta myös näkemiemme lintujen äänet. Kuulostele!
Äänitteet ovat Suomesta.
Taustalla voit kuulla muidenkin lintujen ääniä.
Jos laitat päälle usemman äänitteen kerralla, pääset realistiseen tunnelmaan.

huhti 26 2020

Pääskynen tuli, kesä ei

Tero Pelkonen – Tavit 23.4.2020 Lapinlahti

Yöt ovat pysytelleet edelleen pakkasella, eikä päivisinkään ole lämmössä kellitty, sillä kylmä tuuli on pitänyt pipot tiukasti päässä ja niskavillat jäässä. Silti mm. vesiäisiä on saapunut lisää. Monisatapäiset metsähanhiparvet lojottavat edelleen Maaningalla, ja Siilinjärven puolella Keskimmäisellä on sinisorsia ynnätty enimmillään 580, haapanoita 140 yksilöä. Tavit ovat selkeästi aloittaneet tulonsa kuluneella viikolla, kertyen paikoitellen yli satapäisiksi parviksi. Kuikkia on alkanut saapua, samoin silkkiuikkuja. Punasotkia on ollut parhaiten Lapinlahden Linnansalmella, neljä koirasta ja naaras, tukkasotkia valuu hiljalleen lisää. Muutamia harmaasorsia on tavattu neljän kunnan alueella.

Valko-, punajalka- ja metsävikloja saapuilee pikkuhiljaa, kuoveja ynnättiin Kaavilla samalla pellolla parhaimmillaan ainakin 180 lintua. Pelloilla ja nurmikentillä räkättirastaat ovat nousseet näkyvimpään rooliin, kavereikseen ne ovat saaneet kymmenittäin punakylkirastaita.

Kari Hänninen – Arosuohaukka 25.4.2020 Rautalampi

Petolinnuista kuluneella viikolla ilahduttivat arosuohaukkahavainnot, joita saatiin usealta paikkakunnalta, toki ainakin osa todennäköisesti samasta yksilöstä. Vuoden ensimmäiset haarahaukkahavainnotkin kirjattiin. Vuoden ensimmäisiin lajeihin saatiin kuluneella viikolla monia mielenkiintoisia lisäyksiä, kun Kuopiossa piipahti ristisorsa, Suonenjoella viihdytti pikkujoutsen, Maaningalla pysähtyi mustapyrstökuiri, Riistavedellä sepelrastas, Siilinjärvellä jänkäkurppa, Rautalammella mustakurkku-uikku ja Iisalmeen tupsahti kuin tyhjästä jalohaikara.

Tarmo Huttunen – Jalohaikara 25.4.2020 Iisalmi

Lisäksi kevättä edistivät omalta osaltaan metsäkirvinen, pajulintu, haarapääsky Lapinlahdella, rantasipi, tukkakoskelo ja kalatiira. Lämpötilat näyttävät pysyttelevän varsin alhaisina vielä tulevalla viikollakin, joten haarapääskyn saapuminen ei näyttäisi edelleenkään tekevän kesää.

huhti 23 2020

Retkiblogi: Kevään sinfoniaa, osa 1

Sanna Hakkarainen – Punarinta 23.4.2020 Maaninka

Jälleen haihtuu talven hiljaisuus, jälleen täyttää laulu maailman laji kerrallaan. Ei toki ole luonto ollut kuollut talvellakaan, vaan täynnä piileksivää, uinuvaa elämää. Keväällä se kuitenkin herää ja syttyy äänten, tuoksujen ja liikkeen kautta uuteen aamuun. Linnut tuovat viestin, on aika nousta ja kukoistaa!

Aamulla uninen sielu pakkaa lapsen ja kameran rattaisiin ja astelee ulos. Jälleen on yhdessä yössä saanut lintukuoro uusia jäseniä. Ne ovat saapuneet jostain kaukaa, tulleet antamaan kevään sinfoniaan oman, olennaisen osansa. Jos yksikin näistä instrumenteista katoaisi, ei orkesteri olisi enää ennallaan. Vierailevia artisteja voi toki ilmaantua antamaan oman eksoottisen mausteensa milloin vain, tervetuloa teillekin!

Mitä itse asiassa on musiikki? Onko linnunlaulu musiikkia? Musiikki on ihmisen luoma käsite, jossa erilaisista peräkkäin olevista äänistä muodostuu kokonaisuus. Me määrittelemme, mikä kuulostaa musiikilta. Mutta onko musiikki aina soitettua tai laulettua? Monelle luonnonystävälle on itsestäänselvää, että luonto on täynnä musiikkia, varsinkin keväällä. Linnuille itselleen laulu on kuitenkin viestintää. On meidän onnemme, että ne viestivät niin lukemattomilla äänillä, ja että oma lajimme kykenee ne esteettisesti kokemaan.

Sanna Hakkarainen – Punakylkirastas 23.4.2020 Maaninka

Lisäksi musiikkiin liittyvät muistot. Muistot luovat ääniin, aivan kuten tuoksuihinkin, oman lämpimän, herkän, elämyksellisen ulottuvuutensa. On olemassa kaunista linnunlaulua, mutta myös merkityksellistä. Silloin on kyse jostain henkilökohtaisesta. Tänä aamuna pääsin jälleen kulkemaan halki muistojentäyteisen, kauniin konsertin.

Tämänkertainen lenkki kulkee halki metsäisen asuinalueen. Peipot raikuvat duurissa sitä iloista sävelmää, joka on tuttu ja rakas jo kaukaa lapsuudesta. Mieleen palaavat keväiset leikit jääkylmissä puroissa, silloinkin peipot iloitsivat taustalla. Se sama elämänriemu oli yhteistä meille kaikille siinä hetkessä, sen puron äärellä. Punakylkirastaiden laulut tuovat puolestaan mieleen anivarhaiset työmatkapyöräilyt halki vanhojen kuusikoiden. Myös tuolloin aamuinen sinfonia elvytti puolikuolleen työläisen jälleen elävien kirjoihin.

Sanna Hakkarainen – Peippo 23.4.2020 Maaninka

Asuinalueen jälkeen helisee punarinta. Peippojen rytmikkääseen rallatukseen ja punakylkirastaiden viheltelyyn ja tirskuntaan se tuo oman taianomaisen, herkän, keijumaisen nuotin. Siihen kuoroon yhtyy myös mustarastaan surumielinen, silti ilonsäikeitä hivelevä huilu. Vielä heläyttää jostain sinitiainen laulunsa, jossa soivat vettä tippuvat jääpuikot.

Yllättäen selän takaa hihkaisee palokärki, joka lehahtaa lehtikuusen rungolle rummuttamaan. Näin se lisää konserttiin jotain ryhdikästä, reipasta rytmiä, ettei koko maisema muutu ainoastaan vaaleanpunaiseksi hattaraksi. Kala- ja naurulokit väräyttävät muistojen sävelkirjasta esiin säihkyvänsinisen järvenselän, laiturin ja suussasulavan jäätelön.

Sanna Hakkarainen – Palokärki 23.4.2020 Maaninka

Lopuksi saavumme pienen luonnonsuojelualueen reunaan lähteelle, josta avautuu lahonneiden lehtipuiden reunustama sula. Siellä silmiini osuu pieni kahlaaja, metsäviklo. Pysäytän hengitykseni, seisautan vereni ja jähmetän lihakseni. Musiikkiin kuuluu myös hiljaisuus, ilman taukoja olisi vain kakofoniaa. Metsäviklo on tämän aamun hiljaisuus, se intiimi tauko, jolloin vain liikkumatta katsomme toisiamme. Sitten taika raukeaa, viklo pyrähtää siivilleen ja päästää ilmoille aamun viimeiset nuotit. Kotimatkalla ilmassa värisee vielä kuovin huuto ja kurjen kutsu, mutta ne ovat enää viestintää. Sinfonia on jo päättynyt, kuinka kaunis se olikaan! Enkä tule enää koskaan kuulemaan tuota samaa teosta uudelleen, sillä luonto tarjoaa joka päivä uuden, erilaisen orkesterin ja sävelmän.

Sanna Hakkarainen – Metsäviklo 23.4.2020 Maaninka


Sanna Hakkarainen