Retkiblogi: Sattumia retkellä

Kuutena päivänä retkellä, siellä sun täällä. Muuttolintujen perässä huhtikuun puolella.

Niin kuin joka kevät, niin ei tämäkään kevät tee poikkeusta. Pikkuhiljaa, kuin salaa, alkaa maantie kutsua ja sen kutsu voimistuu niin, että on pakko lähteä tien päälle. Tänä keväänä retkisuunnitelmat ovat muuttuneet, ei meistä johtuen, vaan eräästä pahemmasta asiasta, joka riivaa koko maailmaa, ei vain Suomea ja jonka nimeä ei tässä mainita. Näillä retkillä ei enää käydäkään valmiin pöydän ääreen syömään, kahville, ym, vaan nyt on termarit ja eväät mukana ja taukopaikka on luonnossa, siis melkein kuin retkellä.

On huhtikuu ja neljäs päivä, kun suuntaamme Lapinlahden Korpijärvelle. Jää on antanut hieman periksi ja tarjoaa linnuille uimapaikkaa, jos ne nyt sitten kehtaavat siirtyä jään reunalta vapaalle vedelle, siis vain uimataitoiset.

Leena Meuronen – Linnut 4. 4. 2020 Lapinlahti, Itälampi

Viides huhtikuuta. Tänään teemme vain pikku pyrähdyksen ja ajelemme Rautavaaran ja Kuopion rajamaille Pirttipurolle.

Siellä osuu yksi sattuma. Lumisella hangella on jokin lintu. Kunpa olisi saanut kuvaan vangittua linnun lisäksi hangen hienon kimalluksen. Hanki välkkyy ja kimaltelee tuhansissa timanteissa, onhan pakkasaamu. Aurinko yrittää nousta puiden takaa lämmittämään hangella olevaa lintua.

Koira haukkuu läheisessä talossa, muttei lintu siitä välitä. Se tuijottaa meitä, eikä välitä meistäkään. Lie juuri saapunut ja on huilaamisen aika.

Leena Meuronen – Merihanhi 5. 4. 2020 Rautavaara, Kiukoonlahti

Kymmenes huhtikuuta. Lähdemme ajelemaan Maaningan suuntaan. Maaningallahan tapahtuu kummia näinä aikoina. Sieltä tuntuu löytyvän vaikka mitä, siis lintumaailmaa ajatellen. Autoja ainakin näkyy olevan siellä sun täällä lintupaikoilla ja siltojen vierellä. Muutama ihminen näkyy kävelevän kiikarit kaulassaan. Muitapa ei sitten näykkään. Ei Kinnulanlahdessa lintutornilla ainakaan. Lie piiloutuneet järvien reunalla ruohikkoon. Katselen tornin juurella, kun peuraparvi säntää pellolla valtatietä kohti. Olisiko kaislikko kahissut ja säikäyttänyt peurat karkuun. Onneksi pysähtyvät valtatien reunaan eivätkä säntää tielle autojen eteen. Jatkamme matkaa Maaningan Patajärvelle. Siellä mäkirinteessä on pysähtyneenä auto. Autossa istuu ainakin pari ihmistä, he katselevat järvelle hanhien touhuja. Morjestetaan ja pysähdytään mekin. Paljon on hanhia. Olisiko noin kaksi ja puolisataa. Näkyy siellä sorsiakin. Voisi kuvista laskea hanhet, mutta ajattelen jo heidän paikalla olleiden siitä ilmoitelleen, joten laiskuus voittaa. Jokin saa hanhet lähtemään lentoon, ne tekevät kaarroksen ja laskeutuvat takaisin järven jäälle.

Saan sentään muutamista lentävistä hanhista napattua kuvan. Viivymme vielä hetken ja suuntaamme sitten Kinnulanlahden kautta kohti Lapinlahtea.

Leena Meuronen – Hanhet 10. 4. 2020 Kuopio, Maaningan Patajärvi

Lapinlahdelta voi löytyä sattumia, kun on laajoja peltoalueita. Eikö vain siellä kaukana pellon reunassa jonkin vaalea lintu olekin. Se kiertelee metsän reunassa ja minä toivon, tule nyt lähemmäs, että näemme mikä olet ja jos vielä jonkinlaisen kuvan saisi. Eihän se pannahinen sieltä tule. Kiikkuu siellä kaartaen suuntaan ja toiseen, kuin kiusalla ja pujottelee lopulta metsään kadoten sinne. No, ruokaahan se sieltä etsii ja ajattelee vain itseään, mitäs se meistä, jotka notkumme siellä kelirikkoisella märällä tiellä kamerat valmiina. Tiedän ettei kuvista kummoisia tule noin pitkältä matkalta, mutta jospa edes saisi selvän, mikä lintu se oli.

Leena Meuronen – Sinisuohaukka 10. 4. 2020 Lapinlahti, Lahdenperä

Viidestoista huhtikuuta. Tänään suuntaamme vaihteeksi Rautavaaralle ja Pirttipuron maisemiin.

Sinne on saapunut paljon joutsenia, kurkia, hanhia, sekä näkyypä siellä varpushaukka, sekä tuulihaukka. Mutta sitten silmät havaitsevat jonkin suuremman mustan möykyn etäällä pellolla. Kiireesti kamera käteen ja tiiraamaan. Miksi ne eivät koskaan voi olla lähempänä, vaan tuolla huitsin nevadassa. Luulen möykkyä maakotkaksi, mutta lopulta selviääkin, että se on nuori merikotka.

Leena Meuronen – Merikotka 15. 4. 2020 Kuopio, Pirttipuro

Kuudestoista huhtikuuta. Tänään ajellaan minne nyt mieli sattuu viemäänkään. Käännytään tuosta ja käännytään tuonne periaatteella. Onhan talvi oltukin paikoillaan ja auto saanut huilata rauhassa.

”Hevosia” pitää juoksuttaa, jotta autonkin nivelet pysyvät vetreinä, kun öljy virtaa sen suonissa. Ladataan auton akkua ajamalla, samalla kuin omaanikin, kun matka taittuu ja maisemat muuttuu. Saavumme Kuopion Juankosken Rajosalmelle. Sulassa näkyy ainakin kolmisenkymmentä heinäsorsaa, muutama joutsen ja telkkiä. Lensi siellä jokin haukkakin, mutten saanut selvää mitä lajia se oli. Kaislikkoon näkyi laskeutuvan.

Mitähän ne telkät lienevät touhunneet, kun yksikin noista telkistä näyttää jollekin kaverilleen, että en se minä ollut, vaan tuo. Täältä matka jatkuu kohti Rautavaaraa.

Leena Meuronen – Telkät 16. 4. 2020 Kuopio, Juankoski, Rajosalmi

Huomaamme olevamme taasen tutuilla maisemilla akselilla Rautavaara, Varpaisjärvi. Nykyisin Varpaisjärvi on Lapinlahden kuntaan sulautunut. Käännymme Karsanlahden tielle ja sieltä suuntaamme kohti kotia, kun Siikakosken kohdalla huomaamme kaksi haukka. Toinen niistä on piekana ja toinen sinisuohaukka. Se tavallinen tuuri iskee jälleen. Toinen liian korkealla ja toinen liian etäällä. Näin se vain menee. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin voi heinien seasta jonkin valkoisen laikun nähdä. Siihen sitten kuvittelee haukan ja siinähän se haukka lentää.

Leena Meuronen – Sinisuohaukka 16. 4. 2020 Lapinlahti, Siikakoski

Kahdeksastoista päivä. Väliin satelee hiljalleen lunta. Ajelemme kolmannen kerran katsomaan tokko vielä Siikakosken alueella näkynee haukkoja. Meneeköhän tämä jo liiallisuuteen. Niinhän vain pienkana siellä vielä liitelee, kuten eilenkin.

Päivä on edelleen harmaa ja harmaaksi meinaa mennä mielikin. Lunta rupeaa mättämään enemmän. Haukka liitää ja istuutuu puuhun. Matkaa on melkein kaksisataa metriä. Jokin taitaa olla minua vastaan, ettei pitäisi tulla häiritsemään noita komeita siivekkäitä.

Pelkään sen lähtevän, joten autosta käsin vaan. Ikkuna auki, kamera esiin ja tähtäämään ja ei kun menoksi.

Tie kutsuu, jospa jonkun mutkan takana kohtaa taasen jonkun hienon sattuman…

Leena Meuronen – Piekana 18. 4. 2020 Lapinlahti, Siikakoski


Leena Meuronen

Talvi viuhahti, muutto hidastui

Mika Räisänen – Piekana 17.4.2020 Maaninka

Kevätmuuton vauhdikas hurma hyytyi kohti nokkaa puhaltavaan pohjoistuuleen ja lumituiskuihin. Petolinnuista piekanoita muutti hyvällä sykkeellä, ja muuttavia yksilöitä saatiin ynnättyä kymmeniä monena päivänä. Sääksiä on alkanut saapua tiputellen. Ensimmäinen havaittu muuttohaukka liihotteli Pohjois-Savoon sunnuntaina. Mitä pöllöihin tulee, suopöllöstä kirjattiin ensimmäinen havainto Lapinlahdella ja Nilsiässä näyttäytyi mitä ilmeisimmin tunturipöllö, joka kuitenkin katosi tuiskuun.

Ilkka Markkanen – Kurjet 13.4.2020 Maaninka

Pelloilla vilske lisääntyi pikkuhiljaa, kun kurkia, kuoveja ja rastaita saapui lisää. Sinisorsia asettautui suuriksi, parinsadan yksilön parviksi. Ensimmäiset mustalinnut havaittiin Nilsiässä, heinätavipariskunta Maaningalla.

Peippoja muutti runsaasti suurina parvina. Uusiksi lajeiksi tälle vuodelle ehättivät myös tiltaltti, valkoviklo ja punajalkaviklo. Siilinjärvelle moottoritien varteen laskeutui kaksi valkoposkihanhea.

Tero Pelkonen – Kuningaskalastaja 15.4.2020 Petonen, Kuopio

Muutoin kohtalaisen hiljaisen ja tuiskuisen viikon ehdottomasti säkenöivin kohokohta oli Kuopion taajamapusikkoon 14.-15. päiväksi tupsahtanut kuningaskalastaja, joka kiilasi itsensä iloisena uutisena myös Savon Sanomien etusivulle. Kuinka ymmällään lintu oli saamastaan huomiosta, ei voi tietää, mutta ohikulkijoille ja vartavasten tulleille se toi varmasti suurta iloa.

Ps.
Iisalmessa on havaittu huhtikuun alkupuolella korpimetso, eli teeren ja metson risteymä. Emona on ollut koppelo ja isänä teeri. Vuosittain näitä oikkuja tavataan koko maassa kymmenisen yksilöä, esiintyvyyteen vaikuttaa metso- ja teerikantojen suuruus. Jos toista on vähemmän kuin toista, riski paritella ”nuapurin” kanssa lisääntyy. Luonnossa risteymä ei tiettävästi kykene lisääntymään.

Tarmo Huttunen – Korpimetso 14.4.2020 Heinäjoki, Iisalmi

Linturetkellä Puijolla

Tällä videolla pääset retkelle Puijon luontopoluille.
Retken pääosassa ovat lintujen äänet, etenkin niiden laulut, joita kuunnellaan eri paikoissa pysähdellen.

Äänet eivät ole autenttisia siinä mielessä, että ne olisi taltioitu kyseisellä paikalla. Ne ovat kuitenkin sillä tavalla realistisia, että kuvan paikalla melko todennäköisesti voi kyseisen lajin havaita.

Videon tekemisessä on ollut suurena apuna kuopiolainen luontoäänittäjä Lauri Hallikainen ja siinä on käytetty hänen luvallaan äänitteitä ”Kultasointu”- levyiltä.

Kun virität korvasi oikein kunnolla, kuulet toki muitakin lajeja kuin selosteessa mainittua pääosan esittäjää. Parissa kohtaa retkellä – jos ihan tarkkoja ollaan – taustalta kuuluvat lintujen äänet eivät ihan sovellu Puijolla kuultavaksi, mutta älä anna sen häiritä linturetken kokemusta.

Videon alla on muutama tehtävä, joilla testataan kuuntelitko tarkkaan, mitä lajeja on äänessä.

Tehtävät

Tervetuloa Ruokojärven lintutornille!

Nyt kun Kuikan opastetut retket on peruttu, ei silti syytä huoleen, tervetuloa Kuikan virtuaaliretkille! Näillä retkillä ei tarvita kumppareita, ei untuvatakkeja. Ota siis mukava asento ja sukella Pohjois-Savon parhaille lintupaikoille, meillä on lajitakuu! Upeat lajikuvat tarjoaa paikallinen kuvaajakaartimme, ja kaikki otokset on saatu maakunnassamme tavatuista linnuista.

Tänään matkamme on tuonut meidät Pohjois-Savon uljaaseen etelänipukkaan, Varkauteen. Aivan Varkauden kaupungin tuntumasta löytyy Ruokojärven lintutorni, monet Tornien taestot joukkueita kannatellut. Täältä avautuvat avarat maisemat Ruokojärvelle, keskitytään tällä kertaa etelän suuntaan. Mitä löytyy?

Huomasithan, kuvan saa myös täydelle ruudulle.

Äänimaisemaa

Koska luonto on kokonaisvaltainen kokemus, voit kuunnella alta myös näkemiemme lintujen äänet. Kuulostele!
Äänitteet ovat Suomesta (sääksen ääntä lukuunottamatta).
Taustalla voit kuulla muidenkin lintujen ääniä.
Jos laitat päälle usemman äänitteen kerralla, pääset realistiseen tunnelmaan.

Kuningaskalastaja Kuopiossa

Ilkka Markkanen – Kuningaskalastaja 15.4.2020 Kuopio

Kuopiossa on alkuviikosta herättänyt kiinnostusta harvinainen vierailija, kuningaskalastaja. Ensimmäisen kerran virtaavien vesien lentävä jalokivi on tavattu Pohjois-Savossa vuonna 1989, tuolloin Nilsiässä. Tämän jälkeen laji on pysytellyt pikkuharvinaisuutena, näyttäytyen keskimäärin korkeintaan joka kolmas vuosi vuosituhannen vaihteesta lähtien. Eteläisessä Suomessa on muutamia pesijöitä vuosittain. Lajin pääesiintymisalue on Keski-Euroopassa.

Lintuyhdistys Kuikka haluaa muistuttaa, että linnulle annetaan kalastusrauha ja sitä katsellaan ja kuvataan turvallisen välimatkan päästä, jottei se häiriinny. Lisäksi on hyvä muistaa kokoontumisrajoitukset. Annetaan muille tilaa, jos itse on jo nähnyt linnun.