Kuikan lintupaikat; Pisa; 4.8.2008; Kuva: Aarne Hagman
Pisa sijaitsee Nilsiän kaakkoiskulmalla, Syvärin järven eteläpäässä. Aluetta hallitsee Pisan vuori, joka kohoaa korkeimmillaan 270,6 metriin. Pisan vuorella sijaitsee Täyssinän rauhan rajamerkki. Historiallisen arvonsa ja vaikuttavien maisemiensa vuoksi Pisa on ollut kautta aikojen merkittävä nähtävyys ja retkeilykohde. Pisan laelle perustettiin jo vuonna 1963 puolentoista hehtaarin suuruinen rauhoitettu suojelualue, jonka omistaa Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry. Vuonna 1993 perustettiin 280 hehtaarin laajuinen Pisan luonnonsuojelualue, joka on metsähallituksen hallinnassa. Luonnonsuojelualueen päätavoite on vanhojen metsien säilyttäminen ja niiden luontaisen kehityksen turvaaminen.
Alueella on opastetut polkureitit Pisan vuoren huipulle ja näkötornista avautuvat näkymät koillissavolaiseen maalaismaisemaan. Pisa sopii hyvin päiväretkien kohteeksi ja luonnonsuojelualueella saa retkeillä vapaasti jalan tai hiihtäen. Laella on uusi näkötorni, josta avautuu hulppeat näkymät (mm. Puijon torni pitäisi näkyä Pisalle noin 45 km päästä). Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet sijaitsevat vuoren itäpuolella, Valkeisen ja Ala-Siikajärven rannoilla. Ala-Siikajärveen pistää niemekkeenä myös erikoisennäköinen pyöreäpäinen Kypäräisen vuori.
Parhaimmillaan järvi on jäiden sulaessa purojen suilta, jolloin sinne kerääntyy suuri joukko vesilintuja. Järvellä levähtää myös hanhia, kurkia ja kahlaajia.Yölaulajista alueella tavataan mm. kaulushaikaraa, luhtahuittia ja ruisrääkkää sekä petolinnuista ruskosuohaukkoja.
Keskimmäinen on myös kylän nimi, jonka peltoja voi tarkastella vaikkapa Peräsuontien varrelta. Peltojen yli kulkee petolinnuista erityisesti piekanoiden muuttolinja ja pikkulinnuista peipot ja järripeipot, jotka keväin syksyin kuhisevat peltojen liepeillä
Hämeenlahti on Onkiveden rehevöitynyt eteläpää, jonne lähtee tie Kinnulanlahden koulun kohdalta. Lahden lintuja voi havainnoida sitä ympäröiviltä pelloilta. Hämeenlahdella voi nähdä vesilintuja, kerran on tavattu virtavästäräkki ja rytikerttunen.
Mustavirta sijaitsee Kinnulanlahdesta viisi kilometriä Pulkonkoskentietä (5571) länteen. Virran lintuja voi havainnoida virran ylittävän komean sillan juurelta Hussolansaaressa, muinaisen Tavinsalmen emopitäjän kuninkaankartanon mailla. Rantaan menevän tien varren pelloilla (kuva) lepäilee keväisin hanhia ja kahlaajia, peltojen takana on ruokaisa ruovikko sorsille ja syyspuolen harmaahaikaroille. Sillan pohjoispuolella on laidunmetsä, jossa on lahopuista koivikkoa tikkalinnuille.
Mustavirralle on valmistunut uusi lintutorni, jonka avajaiset olivat 7.5.2022. Kuopiosta Maaningalle päin ajettaessa käännytään Kinnunlanlahdesta Mustanvirrantielle. Juuri ennen Mustavirran siltaa kääntyy pieni tienhaara vasemmalle osoitteessa Mustanvirrantie 456. Lintutorni sijaitsee tien päässä (tie menee sillan ali). Auton voi jättää myös ensimmäiselle parkkialueelle ja kävellä tornille.
Virrat ovat parhaimmillaan maaliskuun lopulta huhtikuulle, jolloin sulassa tavataan mm. uiveloita, tukkasotkia ja monia muita vesilintuja. Mustavirran ruoikoissa elelee lintuja myös kesäisin, mm. kaulushaikara puhaltelee siellä ja satakieli laulelee rantaviidassa. Parhaat havainnot ovat jalohaikara, kuningaskalastaja ja pikku-uikku. Mustavirralle Kinnulanlahdesta menevän tien varrella avautuvat Tavinniemen pellot, joilla lepäilee paljon lintuja muuttoaikaan huhtikuussa ja syyskuussa.
Hussolansaari rajoittuu itäpuolella siihen varsinaiseen Tavinsalmeen. Tavinsalmi ja siitä kaakkoon lähtevä Ylä-Ruokovesi (kuva), osa Iisalmen reittivesistöä, on myös virtainen ja aukeaa varhain keväällä kooten näin muuttavia vesi- ja lokkilintuja. Järveä voi katsella Tavinsalmentieltä (lähtee kaakkoon Pulkonkoskentieltä heti Mustavirran jälkeen).
Maaninka; Ruokovirta; 8.5.2013; Kuva: Aarne Hagman
Tie päättyy Pienen ja Suuren Ruokoveden väliselle Ruokovirralle, paikalle, joka on osa vesistöreitin kanavahistoriaa Suomen sodan muistomerkkeineen. Auton voi pysäköidä Tavinsalmentien päähän niin, että isommat autot pystyvät kääntölenkkiä käyttämään. Järviä voi havainnoida kanavien väliseltä saarelta niin etelään kuin pohjoiseenkin. Vanhan kanavan yli vie kävelysilta. Eteläpuolella olevan Luppotuvalla voi joskus olla yksityistilaisuuksia, joten varmistathan tämän, muuten alueella voi katsella lintuja. Virran eteläpäässä tavataan keväisin komeita kuikkaparvia, tukkakoskeloita ja härkälintuja. Pohjoispäässä voi tavata myös syksyn ja alkutalven myöhästelijöitä kuten pilkkasiipiä ja mustalintuja.
Sorsakoski sijaitsee pohjoisesta tultaessa juuri ennen kirkonkylää länteen erkanevan Koskentien varrella, 7 km:n ajomatkan päässä viitostieltä. Kylä on levittäytynyt Sorsaveden ja Osmajärven välisen kanavan ympärille. Kannattaa kierrellä Välimereltä Kuukonniemen uimarannalle sekä Osmajärven puolella kanavan alapuoliselta rehevältä Kuurinlahdelta Liisalan sillalle.
Sorsakosken kylä edustaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta tehdasmiljöötä, jossa on säilynyt luonnon kannalta monimuotoisia työläisasuntoalueita tuuheine puutarhoineen. Alue sopii pikkuharvinaisuuksien etsimiseen etenkin syys- ja talviaikaan, jolloin kanaville tulee koskikaroja.
Alueelta havaittuja erikoisuuksia ovat mm. pikku-uikku, alli, morsiosorsa, mandariinisorsa, harmaapäätikka, lapintiainen ja pähkinänakkeli. Pikkuvarpuset ruokailevat pihoilla, tiklit joutoalueiden takiaiskasvustoilla, pikkutikat ja pyrstötiaiset rantakoivikoissa.
Kuukonniemen venerannasta pääsee kirkasvetiselle Sorsavedelle, jonka erämaista linnustoa edustavat mm. kuikka, kaakkuri, kalasääski, jalohaukat, hiiri- ja mehiläishaukka, viirupöllö, varpuspöllö, selkälokki, palokärki, käenpiika ja pikkusieppo
