28.1.2024
Pakkanen on hellittänyt hetkeksi lähennellen nollalukemia. Vielä eivät lintujen muutot ole ajankohtaisia, joten on aikaa muistella viime vuoden juttuja. Niistäkin ajattelin laittaa vain niitä, jotka eniten jäivät mieleen, jutun sieltä toisen täältä jne.
1.7.2023
Vaihteeksi lähdemme ajelemaan Rautavaaran maisemiin. Ajamme Valtimontietä ja saavumme Tiilikan suoalueelle.
On pysähdyttävä katsomaan taas kerran suoaluetta, sille tutulle paikalle sillan seutuville. Nähdä miten maisema muuttuu keväästä syksyä kohden. Nyt se on kauniin vihreä, kuolleet karahkat sojottavat kohti taivasta. Suoalueella nähdään liro ja kulorastas, sekä kukka, olisiko jokin kämmekkälaji. Jatkamme matkaa ja huomaan jonkin valkoisen kukan tien vieressä. Kerkeän ottaa kuvan liikkuvasta autosta matkan jatkuessa, kunnes on pysähdyttävä, sillä tien ylittää teeri, jolla on näkyvissä viisi poikasta.
Jälkikäteen, kun tarkemmin katselen ottamiani kuvia herättää tuo valkoinen kukka mielenkiinnon ja yritän selvittää sitä netin kautta, mikähän lienee olisi. Ei ole ennen ko. laji ”näköttimiin” sattunut. Lieneekö kukka lehdokkeihin kuuluva. Joka tapauksessa teen merkinnän kännykän kalenteriin muistutukseksi, että kävisin katsomassa sen taasen heinäkuun alussa kukan kasvuseutuvilla. Vähän oli lintuja näkyvillä, mutta muuten ihan hyvä reissu oli ajella hiljakseen Rautavaaran saloilla.
8.7.2023
Vähän muistelua kirjosiepon edesottamuksista. Vietän kesäistä aikaa kotipihallani katsellen ja kuunnellen mitä nyt pihapiirissä sattuu kuulemaan ja näkemään, samalla muistellen aikaa, kun kirjosiepot saapuivat pihapiiriin pesimään. Aina siinä maaliskuun alulla joudumme ottamaan erään pihapöntön koivusta pois, ettei siihen kerkeä tiaiset pesimään. Tämä johtuu siitä, kun kerran näimme kirjosiepon ajavan tintin ko. pöntöstä pois. Oli aikamoinen ottelu ja tinttihän sen hävisi. Siksi pönttö odottaa sieppoa liiterissä. Kun kirjosieppo saapuu, niin ensin se lentää siihen puuhun oksalle istumaan ja ihmettelemään missähän se pönttö on. Istuu siinä oksalla, kuin ilmaistakseen, että täällä ollaan ja tuokaahan jo se pesimäpönttö paikoilleen, joten pönttö viedään ja sidotaan puuhun. Lintu ottaa sen saman tien omakseen.
Kyseistä pesäpönttöä ja sen tapahtumia seuraan pitkin kesää. Sitten koittaa se hetki, kun sieppo saa pesueensa liikkeelle ja viimeisimmistä poikasista yksi ottaa ja lentää pikkusuihkulähteen koristeena olevan kurjen selälle. Minulla alkaa vahtiminen, ettei närhit, tai jotkin muut linnut sitä siitä sieppaa ja samalla, ettei se putoa vesialtaaseen. Emolintu käy poikasta ruokkimassa tiuhaan tahtiin. Toistakymmentä minuuttia siinä menee, ennen kuin poikanen pyrähtää lentoon ja katoaa puiden oksille.
14.7.2023
Tiirassa komeilee lintu, jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Oli nähty jo 7.7. mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Vahinko vain, että sekin lintu oli omamme alueen ulkopuolella, mutta kun kiinnostus herää, eikä sinne matkaakaan ole, kuin noin 115 km, niin päätämme lähteä ja vaikka eihän kai tähän pitäisi kirjoitella, kuin oman alueen linnustosta, niin laitan kuitenkin pienen jutun. Lintu oli nähty Lieksassa ja se oli avosetti.
Saavuimme Lieksaan noin 20:30 maissa. Linnun löytöpaikalla oli asfalttityöt meneillään rata-alueella, mutta onneksi olivat lopettaneet, että sinne uskalsimme mennä. Verkkoaidan portit oli tuotu jo sivuun, joten alue tultaneen jossain vaiheessa sulkemaan. Onni etteivät vielä olleet sitä tehneet. Avosetti löytyi helposti juuri vedetyn asfaltin vieressä olevasta ojasta ja komeahan se oli. Kyllä kamera lauloi, kun siitä otettiin kuvia. Oli siinä vieressä myös suosirri, joten sekin taltioitiin.
Kun olimme kerran Lieksassa, niin päätimme samalla käydä heidän lintutornillaan, jossa olemme käyneet aina kerran kesässä. Torni sijaitsee Karjalantien varrella, noin kahdensadan metrin päässä tiestä, Pappilanluhdan alueella ja sinne on tehty kaiteineen, noin metrin leveä puukäytävä, joten pääsee liikkumaan myös liikuntarajoitteisetkin. Olipa mukava reissu. Samalla kerralla käynti tornilla ja vielä tuo avosetti ja suosirri.
Joskus sitä miettii, että miten ihmeessä tähän lintu juttuun oikein hurahdin ja vähän manailen Hartikaista, joka sai tämän aikaiseksi. Se on vähän niin kuin sanalasku, kun antaa pirulle pikkusormen, niin se vie koko käden. Näin taisi käydä minullekin. No, harrastus on hyvä ja mukaansa vievä, joten väliin tulee lähdettyä ihan muuallekin lintuja katsomaan, etenkin niitä, joita ei ole koskaan ennen nähnyt ja kun ne ovat kuitenkin loppujen lopuksi lähietäisyydellä, niin enpä tunne huonoa oloa, että taasenko tien päälle.
Pitäisiköhän kertoa vielä, etten ollut ennen nähnyt mustakaularastastakaan, vaan nyt senkin olen nähnyt ja sekin oli Lieksassa.
31.7.2023
Tänään ajattelimme käväistä Raasiossa lintutornilla. Alkukesästä tuli käytyä siellä vain muutaman kerran, mutta nyt sitten suuntaamme nokkamme kohti Raasiota. Saavumme sinne noin puolikahdeksan maissa. Muutama auto on parkkipaikalla.
Punarinnan poikasen kohtaamme matkalla tornille tien pensaikossa. Pensaat ja puut ottavat vallan, joten eipä tieltä enää kovinkaan näe matalikkoalueelle. Veden pinta on korkealla, joten hietikkoa tuskin näkyy, näkyneekö sieltä torniltakaan mitään ja jos, niin linnut ovat varmaankin pitkän matkan päässä kuvausta ajatellen ja vielä kohti aamupäivän valoa.
Tornille saavuttuamme näemme, ettei tornilla tosiaankaan ollut ketään. Lienevät kojussaan ruohikon laidalla. Lintuja näkyy pienen pienellä hiekkasuikaleella ja näkyy siellä ruohikon keskellä astelevan mieskin olkapäillä kamera suurine putkineen, samalla tiiraillen kiikareilla, suunnaten askeleensa kohti kojua. Varmasti hyvä tähystys- ja kuvauspaikka. En tunnista kulkijaa, mutta olen hänet joskus ennenkin jossain nähnyt.
Torni on hyvä katselupaikka, seurailla mitä ympäristössä näkyy niin lintujen, kuten kaiken muukin suhteen ja näkyyhän sitä. Seuraava mies astelee ruohikon keskellä kohti kojua. Isohan se koju on, joten kyllä sinne miestä mahtunee. Lintuja on pienellä kaistaleella hiesulla, vaan melkeinpä turha niitä on vasten valoa edes kuvata. Sentään yritän, vaan arvelen jättäväni leikin kesken ja katselen pusikkoja, jospa niissä jotain lymyäisi. Sentään jotain näkyi pusikoissa ja niistä teinkin kokoelman.
Satun katsahtamaan tornilta suuntaan, jossa rengastetaan lintuja. Mielenkiinto herää ja rupean tuijottelemaan kameran linssin läpi mitähän siellä tapahtuisikaan. Näyttäisi olevan lintuja katiskoissa, vain miksi ne niitä nyt nimittävätkään. Käy siellä väliin henkilö häviten ”pussukoineen” mökille päin.
Vaan myöhästyinpä näystä, joka siellä katiskojen välissä vilahtaa. Jäipä kuvaamatta, sen verran olin ”myöhäsyttynen”. Ei se ollut kaksijalkainen, vaan nelijalkainen. Näytti tummalta, joten olisiko ollut minkki, joka ryntäsi poispäin pyydykseltä ja jos oikein tajusin, lieneekö ollut saalista hampaissa. Seuraavan kerran katse osuu lintujen tiirailujen välistä ko. paikalle uudelleen ja huomaan jonkun ihmisen juoksevan samaan suuntaan, kuin äsken näkemäni elukka. Lieneekö elukka yrittänyt tulla uudelleen.
Vahinko, että kyseiselle alueelle eivät voi muut mennä, kuin ne, joilla on lupa. Tuo pyyntipaikka olisi varmaankin mainio retkikohde heille, jotka tuntevat mielenkiintoa ko. toimintaa kohtaan.
7.9.2023
Tänään päätämme lähteä systerin kanssa kauppareissulle Nurmekseen. Eihän sinne ole matkaa kuin noin kuusikymmentä kilometriä. Samalla tultaisiin pois Valtimontietä Rautavaaralle ja sitä mukaa kohti kotia, joten hoidetaan samalla kertaa hyöty ja huvi. Tulomatkalla nähdään monia lintuja, joista veinkin merkinnät tiiraan, mutta se mikä jäi arvoitukseksi, niin ajattelin kirjoittaa vain siitä ja laittaa kuvan, jospa joku keksisi, mikä siinä on kuvattuna.
Tullaan Rautavaaran puolelle, Pirttipurolle ja nähdään pellolla iso lauma rastaita, jotain viitisenkymmentä. Hieman ovat arkoja, joten lentelevät sinne sun tänne. Osa on maassa, eivätkä ne lähde mihinkään, joten kuvataan kaikkea mitä nähdään. Vasta kotona tulee tarkastettua kuvia paremmin ja en millään keksi, mikä on kuvassa kahden rastaan kanssa. Hyvällä, siis todella hyvällä mielikuvituksella voisi olettaa kohteella olevan nokan ja silmän, mutta sitten tulee tenkkapoo. Melko säännölliset kelta, musta poikittaiset raidat. Voisiko kyseessä olla jokin lehti, jokin yhteen sattuma, vai mikä. Se jäi arvoitukseksi.
Laittelin tästä s-postia muutamille lintutuntijoille toiveena, jos olisi jotain ideaa, he kun paljon kiertävät myös niittyjä etsiessään lintuja, niin voisiko joku samatyylinen tulla heille mieleen jostain kasvista, ym. Sentään eräs lintutuntija Iisalmesta vastaili ja hänkään ei tiennyt, mutta oli kiinnostunut ja olisi käynyt paikallakin, mutta kerroin, että siitä on jo vierähtänyt aikaa muutama viikko, joten ei kannata enää mennä ja kerroin, että kävimme seuraavan päivänä uudelleen, mutta ei enää nähty siellä mitään.
Ajattelin laittaa tähän lopuksi kuvan lintumökistä, oli sen verran erikoinen ja komea näky ja siitäpä vinkkiä käsityönikkareille. Päätimme käydä Savonlinnassa 19.8. ja siellä Puistokatu 3 kohdalla on pikkupuisto, jossa näkyi upea lintumökki. No, syy kai oli perimiltään mandariinisorsa ja niin myös Savonlinnakin kuuluu meillä kerran kesässä ohjelmaan.
Leena Meuronen
