Vielä pesässä olevat ja pesästä lähteneet linnunpoikaset ilmoittavat itsestään emoille kutsu- ja kerjuuäänillä. Emot varoittelevat poikasiaan, jos pesää tai maastossa olevia poikasia lähestyy.
Kasvillisuuden kätkössä olevia poikasia on hankala nähdä eikä niitä pidä tarkoituksella mennä lähemmäksi varta vasten etsimäänkään. Sitä mistä suunnasta poikasten usein vaimeat ja korkeat äänet tulevat, on usein erittäin vaikea hahmottaa.
Tämä on suoja myös petoja vastaan. Niinpä ei välttämättä edes huomaa ihan lähellä oksalla kököttäviä tai ihan jaloissa olevia poikaisia, vaikka ne juuri olivat äännelleet.
Kutsu- ja varoitusääniä on huomattavasti vaikeampi tunnistaa kuin lauluja.
Lajimääritystä hankaloittaa se, että äänessä voivat olla samalla paikalla monet emot ja poikaset, eikä niitä ole helppo yhdistää toisiinsa.
Tähän artikkeliin on koottu muutamien tuttujen ja yleisten lajien ääniä. Näitä voi hyödyntää myös silloin, kun yrittää nostaa atlaskartoituksen pesimisvarmuusindeksiä.
Poikasten ääniä löytyi ikävä kyllä vain muutama suomalaisista äänitteistä Xeno Cantosta, joita tässä on pelkästään käytetty.
Tässä ei ole mukana pöntössä tai kolossa pesijöitä, kahlaajia eikä pöllöjä.
Esimerkiksi käpytikan pesäpoikasten ”vätkytys” kuuluu kauas.
Jos pysähtyy niityn laitaan vähäksi aikaa paikoilleen kuulee, kuinka kuovin poikaset vastaavat kauempana kävelevän emon kutsuun.
Sarvipöllöpoikueen ääntely on usein yölaulajaretkien tuttua äänimaailmaa.