Yön hämärässä kuuluu rannan kasvillisuuden kätköistä kuin piiskan sivalluksia.
Umpeen kasvaneelta lahdelta kuuluu ääni, joka muistuttaa sian kiljuntaa.
Tässä artikkelissa esitellään äänin ja kuvin luhtahuitti, luhtakana, liejukana ja nokikana. Näistä kolme ensimmäistä voidaan lukea myös ns. yölaulajiksi.
Artikkelissa on kuvia ja ääninäytteitä. Liejukanan kuva on Kuikan kuvagalleriasta. Äänitteet ovat Xeno-Cantosta ja mukaan on otettu vain Suomessa tehtyjä äänitteitä.
Lajin kohdalla on tekstimuotoista äänen kuvailua, jossa lähteenä on käytetty kirjaa: Svensson ym. Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut
Luhtahuitti
“…huitt, huitt, huitt..”
Luhtakana
Sian kiljuntaa muistuttuva ….“gryiit groiit gru gru”
Voimaton tukahtunut..“oouuh”
Häirittynä, lyhyt, iskevä..“kipp”
Öiseen aikaan yksitoikkoisen hakkaavaa…“kypp kypp kyppkypp..” – sarjaa
Liejukana
Laaja valikoima Tunnusomaisin kiihkeä, lyhyt, kupliva tai kurluttava, laskeva: ...“kjorr” Toinen ääni on terävä… “ki-ek” ja kolmiosainen, nopea, karhea …“krek-krek-krek”
Nokikana
Kuuluvin ääni yksitavuinen, särähtävä..“kök” tai “krök”
Usein kuulee myös metallisen terävän “..pits”– sivalluksen
