Niin se vain aika vierähtää kuin Siivekkään lehdillä konsanaan… Vuoden 1980 ensimmäisestä yhdistyksemme lehdestä on edetty aina viimeisimpään, tänä keväänä julkaistuun Siivekkääseen asti. Matkan varrelle on mahtunut huikeat 68 lehteä täynnä pohjoissavolaista lintutietoa ja -historiaa. Tervetuloa lukemaan!
Kaikki Siivekkäät löytyvät myös BirdLife Suomen Lintulehtiportaalista, jonne ne on pilkottu artikkeleittain.
Siivekäs on Lintuyhdistys Kuikan jäsenlehti, joka koostuu mm. linnustokatsauksista, kirjoituksista alueemme linnustosta sekä kaikesta mahdollisesta lintuihin ja lintuharrastukseen liittyvästä – upeaa kuvitusta unohtamatta. Lehteä on julkaistu vuodesta 1980 lähtien. Aluksi numeroita ilmestyi neljä kertaa vuodessa, sittemmin tahti harveni nykyiseen yhteen.
Nyt alkaa olla aika antaa ”hevosten” huilata, joten auto talliin, paitsi, jos tekee mieli lähteä, niin ajetaan se sitten tallista ulos ja mennään.
Alkaa olla se aika, kun pitäisi ruveta vetämään yhteenvetoa kesän tapahtumista ja sehän tietää, että penkki tietokoneen äärellä rupeaa tuntumaan jo tukalalta. No, väliin katsomaan ikkunasta lintujen touhuja ruokintapaikalta ja muistelemaan kesän retkiä.
Palataan toukokuuhun ja toiseen päivään. Tie kutsuu ja sinnehän sitä lähdetään. Löydetään itsemme menossa Rautavaaran kunnan maisemissa. Pirttipurolla tien varrella nähdään korea kulkija, joka jää meitä tuijottelemaan, kunnes sitten ylväästi nostaa päänsä ja lähtee topakasti marssimaan meistä poispäin. Ei se kiirettä pidä, se esittelee itseään ja mikäpä sen on esitellessä.
Leena Meuronen – Fasaani 2.5.2020 Rautavaara, Pirttipuro
Mitenkähän on, voiko tätä nyt lintujuttujen kanssa edes kertoa, saatikka sitten kuvaa laittaa. Tämähän ei ole lintu, vaan jotain paljon isompaa lintuun verrattuna. Se voisi seisauttaa veret, jos tulisi vastaan metsäpolulla, mutta kun se tulee vastaan kotinurkilla 15m päässä ikkunasta, niin asiahan on ihan kokonaan toinen.
On kolmas päivä toukokuuta. Kellon näyttäessä 21:51. Kissa juoksee tavan mukaan ikkunaan ja jää tuijottelemaan tiivisti jotain. Arvelen sen tuijottavan jäniksiä, kun niitä on näkynyt pihapiirissä. Tuskinpa siihen nyt mikään teeri olisi laskeutunut.
Teemme tänään poikkeuksen ja seuraamme kuuliaisesti kissaa. Meinaa siinä pulssi nousta, kun näemme mitä se oikein tuijottaa. Iso karhu on saapunut vierailulle. Herännyt lienee juuri talviunestaan ja sillä näyttää olevan kova nälkä. Tullut katsomaan, olisiko lintulautojen läheisyydessä mitään syötäväksi kelpaavaa. Kenelläpä sitä ei olisi nälkä, jos nukkuu syömättä kuukausi tolkulla. Ei ollut karhu tottunut ihmisiin, kun osoitimme sitä sähkölampulla, niin johan lähti vauhdilla livohkaan.
Leena Meuronen – Karhu 3.5.2020 Kuopio, Siikajärvi
On neljäs päivä toukokuuta. Nilakalta, Taskisen Jari soittaa ja kysyy, haluaisitteko kuvata merikotkan. Oli kuulemma kaksi joutsenta lentänyt sähkölankoihin ja siinä ne sitten heikoilla kevätjäillä raadot olivat. Merikotka oli ollut siinä aterioimassa. Kävimme soiton jälkeen, jolloin kotkaa ei enää näkynyt, joten aloitetaanpa kertomus viidennestä päivästä.
Viidentenä päivänä kotka oli aterioimassa. Varis kärkkyi vierellä. On se suuri ja komea lintu. Joutsenten puolesta tuntui pahalta, mutta kotka sai niistä ravinnon helpommalla ja jonkin muun henki säästyi. Näin toisenkin tapauksen, kun kaksi joutsenta oli ihan hilkulla lentää sähkölankoihin. Viimetipassa ne älysivät nostaa korkeutta. Se oli, läheltä piti tapaus. Laitoin Savon Voimalle kartat molemmista paikoista ja pyynnön, että laittaisivat lankoihin merkit. Eipä siinä montaa päivää kerennyt vierähtää, kun langat oli merkitty. Se tuntui hyvältä, miten nopeasti siellä pyyntööni reagoitiin.
Leena Meuronen – Merikotka ja varis 5.5.2020 Kuopio, Nilakka
Kuudentena päivän pistäydymme vielä Nilakalla katsomassa sattuisiko kotka olemaan paikalla. Eipä sitä enää näkynyt, mutta rantasipi sentään tavattiin. Siinä se tepasteli tien vieressä, viimevuoden kulottuneella heinällä. Joko lienee pesäpaikkoja joen seudulta tullut katsastamaan, vai vetikö veri synnyinseuduilleen. Kukapa sen tietänee.
Leena Meuronen – Rantasipi 6.5.2020 Kuopio, Nilakka
Seitsemäs päivä ja päätämme kurvata Rautavaaran maisemiin. Siellä korpimaisemissa, Tiilikkajärven kansallispuiston reunamilla käydään katsomassa, missä vaiheessa sulaminen on suolla ja kenties näkyisikö jo muuttolintuja. Näkyihän niitä, kuten västäräkkejä, metsäkirvinen ja jokin kahlaaja, jota huonona lintutuntijana en voi sanoa, mikä se oli, joten päätämme palata uudelleen myöhemmin. Katsastamme suoaluetta, niin kuin useimman muukin jutun tieltä käsin ja se tie on nimeltään Valtimontie. Sitä tunnetta on vaikea kuvata, kun katsoo tuota maisemaa. Kummallakin puolen tietä on soilla vettä ja olet siinä keskellä.
Leena Meuronen – Tiilikkajärven kansallispuiston reunalla 7.5.2020 Rautavaara
Yhdeksäs päivä toukokuuta. Vaikka soratiet ovat todella huonossa kunnossa, niin ei kun vain tienpäälle ja kohti Tiilikanjärven kansallispuiston reunoja. Miten voikaan tuo seutu kutsua niin paljon. Mikä siinä viehättää. Sekö, näetkö jotain odottamatonta ja jos, niin mitä. Jokohan lumet ovat sulaneet ja miten lähellä vesi on nousta tielle.
Vielä näkyy lunta, siellä täällä, eikä vesikään ole tielle yltänyt. Ruskealla ruohikolla, siellä etäällä näkyy valkoinen lumilaikku, kunnes laikku liikahtaa. Siinäpä vasta sattuma. Riekko. Eipä ole tullut vastaan Lapissakaan, saati sitten täällä Rautavaaralla. Riekon lisäksi nähtiin myöskin mustaviklo, metsäkirvinen ja pajusirkku. Tienkin reunalta voi nähdä paljon.
Leena Meuronen – Riekko 9.5.2020 Rautavaara, Tiilikkajärven kansallispuiston reunalla
Matka jatkuu. Silmäkulmasta huomaan, kuin jokin olisi vilahtanut, lähtikö maasta lintu lentoon. Katse siihen suuntaan ja kamera käteen. Tämäkin ”lintu” osoittautuu suuremmaksi.
Pellon reunalla käyskentelee pikku hirvieläin, lieneekö peura. Lintujen lisäksi, nämä rikastuttavat retkeämme ja kertovat Suomen luonnosta. Sitä jo odottaa, mitä seuraavan mutkan takana voi kohdata.
Tähän kohtaan taidankin lopetella tämän kertomuksen toukokuulta, muuten tästä tulee jo pikku kirja, sillä niin paljon jää vielä kertomatta toukokuulla kohdatuista linnuista ym. Meidän retki jatkuu kohti Nurmesta, Pohjoiskarjalan alueelle.
5.12.2020 jää monella muistoihin raskaana rallipäivänä. Edeltävänä iltana ja yönä tupruttanut lumi sai kisapäivänä seurakseen taivaalta aimo annoksen lisää vettä, lunta ja räntää. Hämäryys oli käsin kosketeltavaa sadepilvien roikkuessa alhaalla ja sumun noustessa hangesta. Sääolosuhteet vaikuttivat automaattisesti tuloksiin, kun monet linnut totesivat piiloissaan kyyhöttämisen ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Vesiäisten vähäisyys ja tavallistenkin lajien niukkuus pisti joukkueet haromaan tuskaisina märkiä hiuksiaan. Myös pedot olivat piilossa, sillä kana- ja varpushaukka olivat tänä vuonna ässälajeja (vain yhden joukkueen havaitsemia lajeja).
Voitto irtosi tällä kertaa selkeällä erolla seuraaviin, sillä voittajajoukkue Triplavääntö keräsi erityisesti vesiäissaaliillaan ylivoimaiset 36 lajia (34 pistettä) toiseksi tulleiden Erä-Jormien yltäessä 30 lajiin ja 28 pisteeseen. Ylemmässä keskikastissa käytiin todella tiukka taisto, kun kolmen pisteen sisään mahtui peräti viisi joukkuetta. Yhteensä kisassa havaittiin 59 lajia. Parhaina lajeina mainittakoon alli, merilokki, valkoselkätikka ja viitatiainen.
Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille sinnikkäille kisaajille!
Tulokset:
Triplavääntö: Hannu Kärkkäinen, Pekka Savolainen ja Ari Tossavainen (99 km) – 34 pistettä (36 lajia)
Erä-Jormat: Timo Filipoff, Eelis Rissanen ja Antti Sintonen (98) – 28 (30)
Koillisen Komppaajat: Pertti Hartikainen ja Juha Väätäinen (141) – 27 (30)
Maaningan Mahti: Riitta Rajala ja Jarmo Ukkonen (41) – 26 (27)
Karanteenista Karanneet: Jaakko Kettunen ja Ilkka Markkanen (38) – 26 (27)
Papat ja Poika: Timo Immonen, Allan Nyyssönen ja Eino Repo (106) – 26 (29)
Siilin Salama: Markku Ukkonen (69) – 23 (25)
Trio Töykeät: Pekka Nykänen, Heikki Pentikäinen ja Pekka Ruotsalainen (120) – 22 (25)
Team Vaipparalli: Elias, Matti ja Sanna Hakkarainen (39) – 18 (19)
Maatiaiset: Hannu Rahikainen ja Liisa Tolvanen (15) – 15 (16)
Toiveikkaat: Tuula ja Virpi Vanamo (0) – 11 (11)
Rallivarikset: Jaana, Jasmin ja Juha Jekkonen (0) – 9 (9)
Keihäsjärven Pinnapartio: Timo Oranen ja Sirpa Saarela(26) – 9(10)
Viikon piästä on tuas perinteinen talavipinnaralli. En ou aejempina vuosina joutanna ralliin paljon pohjustelemaan vuan nyt aattelin petrata. Niinpä oun tässä askareihin lomassa kirjaillu havantojan ja aatelluna pohjustamisen olevan varsin mukavoo iliman minkäänlaisia suorituspaeneita.
Auamulla heti päevän valettua kävin hakemassa lehet tuolta heittolaatikosta, mikä on reilun kilometrin piässä. Kovin ol vielä hiljasta, mutta kun vein lehen nuapurin laatikkoon ja maesema aakes järvelle vähän leveempänä, niin johan sielle keskellä järvee sulassa veessä kellottel kaks laalujoutsenta. Ei ou meijän järvi olluna sulana millonkaan ennen talavipinnarallin aekaan ja voiphan se olla jiässä jo viikon piästä nyttii. Mutta siitä se lista aakes kun lintukirjassa konsaan.
KUVITUSKUVA: Ilkka Markkanen – Laulujoutsenet 15.11.2015 Kuopio
Pihamualla meillä on reilut ruokinnat ja tännään siinä on pyörinnä tuas sen viijenkymmentä viherpeippoo ja aenae samanverran sini- ja taltiaisija, muutama hömö ja kaks kuustjiaista. Punatulukkuja ol kymmenkunta ja vierailpa siinä taleven ensimmäinen keltasirkkukii. Kaaroja oun lisännä aaringonkukan siementen sekkaan jo usseemman viikon, mutta nyt vasta taes keltasirkut ne äkätä.
Rasvapötkylät männöövät vaahilla tikkojen mahhaan. Jokapäeväsiä vieraeta ovat olluna kaks käpytikkoo, ukko ja akka, ja kans kaks harmaapiätikkoo, niihen sukupuolta en ou vielä piässy miärittämmään. Ja tänä auamuna kuulu tuas pihakoevusta noppeeta nauputusta ja toesen kerran tämän sykyn aekana näen pikkutikan.
KUVITUSKUVA: Leena Meuronen – Harmaapäätikka ja käpytikka 30.1.2020 Kuopio Siikajärvi.
Päevemmällä läksin ihan putken kanssa tiiroomaan järvelle, näkyskö siellä vielä ne aumulla nähyt joutsenet, no joutsenija ei näkynnä mutta kaks telekkee sukeltel sulan reunalla.
Läksin vielä joutessan kävelemmään mehtäaatotietä keskemmälle mehtee ja vanahan kuusikon kuppeessa pärräätin kännykästä töyhtötiaisen iäntä eetteriin. (Sekkiin lienöön sallittuva näen kilipaelukaaven ulukopuolella) Sillä ol hyvä vaekutus kun het kohta pölähti kolome töyhtötiaaista ihan äirelle ja toevat mukanaan vielä kolome hippiästäkkii. Mäeltä poes tullessan kuulin vielä palokären huutelevan.
Nyt on pohjustukset valamiina ja täätyy sannoo, että suatto olla parempi pohjustoo. Voep olla että varsinaessessa kisassa näkkyy ja kuuluu vuan osa nuista tännään havatuista. Mutta kaikille mukavoo rallia toevotellen.
