Katsaus on yhteenveto lintuaseman vuoden 2022 rengastustoiminnasta, joka on ollut aseman peruspuuhaa kautta vuosien. Läpi asemahistorian painotus on ollut kahlaajarengastuksessa, mutta nykyään myös varpuslintuihin keskittyneellä verkkorengastuksella on merkittävä osuus toiminnassa. Rengastusmiehityksen aikana asemarutiineihin on kuulunut myös havaintojen kirjaaminen lepäilevistä kahlaajista ja altaan vesilinnuista sekä muiden linturyhmien harvinaisemmista lajeista. Muita lepäilijälaskentoja tai erityisiä muutonseurantoja ei ollut tarkasteltavan vuoden aikana. Havainnot lepäilijöistä, harvinaisuuksista ja hajahavainnot muuttajista on viety Tiiraan, jossa ne ovat olleet käytettävissä mm. Siivekkään lintuvuosikatsaukseen 2022. Tosin näiden havaintojen kirjaamisessa oli asemamiehittäjillä ”rokulipäiviä”, joten kaikkia kyseisiä havaintoja ei ole kirjattu ylös eikä siten saatu tallennettua eteenpäin. Tämä kirjaamislöysäily on tarkoitus nitistää jatkossa.
Pyynnit ja olosuhteet altaalla
Raasion toimintavuosi käynnistyi lyhyellä kevätjaksolla 20.5.—5.6., jolloin katiska- ja verkkopyyntiä oli vain seitsemänä päivänä. Sen sijaan syyskausi oli aiempia lähivuosia aktiivisempi rengastusjakso, jolloin kahlaajia jallitettiin ajalla 1.7.—5.11. yhteensä 67 päivänä (heinä 19, elo 19, syys 17, loka 5, marras 1) ja verkkoja roikotettiin rantojen pensaikkovyöhykkeellä yhteensä 45 päivänä (heinä 4, elo 16, syys 16, loka 8, marras 1). Yhteensä syyspyyntipäiviä kertyi 74.
Lisäksi törmäpääskyjä rengastettiin aseman pesätörmältä kuutena päivänä kesä-heinäkuussa. Petoverkko viritettiin pöllöpyyntiin kaikkiaan kuutena yönä elo-, syys- ja lokakuussa. Iskuverkkoja kokeiltiin kahlaajapyynnissä parina päivänä elokuussa. Ääniatrappeja oli ajoittain käytössä kahlaajien houkuttelemiseksi kahlaajien suosimalta koillislietteeltä katiskoiden äärelle. Ajoittaista atrapointia harjoitettiin myös verkoilla ja erityisesti pohjansirkkujen teemapyynnissä elo-syyskuussa. Atrappikaiuttimet mölysivät myös pöllöverkoilla.
Pyydysmäärä vaihteli jonkin verran pyyntipäivien välillä, sillä rengastamassa oli kerrallaan yleensä vain yksi rengastaja, joka joutui passaamaan pyydysmäärän sen mukaan, kuinka paljon hän ehti turvallisesti käsitellä lintuja. Tämä oli puolestaan riippuvainen lintujen määrästä alueella ja sääolosuhteista. Yleensä katiskoita oli juntattu pyyntiin 14—18 kpl (siis koko tai lähes koko arsenaali) ja vastaavasti verkkoja oli kerrallaan auki vain 2-6 kpl (11—63 verkkometriä). Rengastuksen ja kontrolloinnin yhteydessä suurimmasta osasta lintuja taltioitiin vakiomittoja, vähintään siiven pituus ja paino.
Toukokuussa kahlaajille oli tarjolla metrien leveydeltä kasvitonta lieterantaa myös katiskalietteellä. Altaan vedenpinnan palauduttua tavanomaisemmalle tasolle kesä-heinäkuussa rantaviivalietteikköä oli näkyvillä selvästi niukemmin, mutta rantaviivan taakse jääneissä pienoislaguuneissa kosteikkopintaa löytyi sopivasti mm. vikloille kahlailtavaksi.
Heinäkuun lopulta alkaen altaan vedenpintaa laskettiin Yaran toimesta toiveittemme mukaisesti reilut kymmenen senttiä, jolloin katiskoiden äärellä kahlaajille tarjoutui taas runsaasti paljasta rantalietettä. Vedenpinta pysytteli tällä alhaisella korkeudella lokakuun alkupäiviin saakka. Lisäksi loppusyksystä raivattiin pyyntilietteen etelä- ja pohjoisreunojen järviruokovyöhykkeeseen avoimet rantaliejukot mm. kurppien houkuttelemiseksi. Vuosien saatossa pyyntilietteemme aluetta on yritetty pitää mahdollisimman kasvittomana ja avoimena, mikä on vaatinut toistuvaa siima- (raivaussaha), ruohonleikkuri- ja viikateniittoa. Tätä urakointia tehtiin myös kuluneella kaudella.
Kaikista houkuttelukikkailuistamme huolimatta altaan koilliskulman vedenlasku-uomaston kasviton llietekenttä on edelleenkin pysynyt jatkuvasta hitaasta kasvittumisestaan huolimatta sen verran laajana, että se toimi edelleen altaan kahlaajamagneettina. Nytkin tämä uomastolietteikkö houkutteli altaalle pysähtyneet kahlaajaporukat ruokailemaan ja lepäilemään alueelleen ja useimmiten vain rippeitä koillislietteen kahlaajista saatiin käväisemään länsilietteen puolella katiskoittemme äärellä. Lisäksi altaan kaakkoisreunalle lietejuoksutusten seurauksena syntynyt uusi rantalietealue imaisi avoimuudellaan aika ajoin tehokkaastikin kahlaajia puoleensa
Pyyntilietealueen avonaisuutta lisättiin syyskesän mittaan kaivinkonetyönä, jossa liiskattiin hietikkokentän reunusalueiden pensaikkoja. Samalla entisen törmäpääskyjyrkänteen jatkoksi kauhottiin uutta pääskytörmää viisikymmenmetrinen pätkä. Tavoitteena on houkutella tälle hiekkajyrkännejatkeelle lisää pesijöitä ja tehostaa paikalle asettuneen törmäpääskykolonian pesintätuloksen seurantaa rengastuksin ja kontrollein
Altaan houkuttelevuus on syystä tai toisesta petraantunut puolisukeltavesilintujen parissa ja kesän 2021 tavoin altaalla puljasi Anas-sorsia, erityisesti taveja, kohtuullisia määriä moniin edeltäviin lähivuosiin verrattuna. Kuitenkin vesilintupoikueita tavattiin edelleenkin vähän. Syys- ja lokakuussa altaan vesialueet pysyivät varsin vesilinnuttomina, mikä on ollut totuttu tilanne jo vuosikaudet. Toisin oli vesilintujen syysrunsaus vielä parikymmentä vuotta sitten. Lähialueilla levähtäville joutsenille ja (valkoposki)hanhille allas, samoin kuin Mustin allasalue, on ollut edelleen mieluinen yöpymispaikka.
Rengastukset ja rengastajat
Kaikki ennätykset on tehty rikottaviksi ja aseman entinen rengastusennätys kaudelta 2021 laitettiin tuoreeltaan historiaan. Renkaita kiinnitettiin nyt 3136 linnulle, joista kahlaajia 865, vesilintuja 16 ja muita lajeja 2255 (taulukko 1). Kevätkauden vastaava jakauma oli 15, 0 ja 122 sekä syyskauden 850, 16 ja 2133.
Taulukossa rengastussummat vuonna 2022 ja koonti vuosilta 1987-2022
Raasion kaikkien aikojen rengastussaldo on nyt 44514 lintua, joista kahlaajia 20176 yksilöä. Kontrollikäsittelyjä (kaikki ylivuorokautiset kontrollit) kertyi kaikkiaan 248 linnusta, joista kahlaajia 44 yksilöä.
Pääosa näistä uudelleen pyydystetyistä linnuista oli Raasiossa katsausvuotena rengastettuja yksilöitä, mutta ylivuotisiakin kontrolleja saatiin useista Raasiossa aiempina vuosina rengastetuista yksilöistä ja lajeista (pikkutylli, rantasipi, valkoselkätikka, törmäpääsky, västäräkki, hernekerttu, pajulintu, tiltaltti, punarinta, pyrstötiainen, sini- ja talitiainen, pajusirkku).
Kahlaajien rengastussumma (865 rengastusta) oli paras sitten vuoden 1997, jolloin Raasiossa viimeksi rengastettiin vuoden aikana yli 1000 kahlaajaa. Katsausvuoden aikana rikottiin uusi kymppitonniraja, kun Raasion 20000. kahlaajarengastus niitattiin 17.8. Merkkipaalukihla kiinnitettiin nuorelle valkoviklolle. Kahlaajarengastusten ekan kymppitonnirajan rikkomisesta ehti kulua peräti 25 vuotta.
Katsausvuoden rengastetuin kahlaaja oli jälleen kerran liro477 rengastuksella. Parempaan lirosaldoon on päästy vain v. 1997, jolloin Raasiossa on rengastettu ainoan kerran yli 500 liroa. Myös suokukkorengastusten määrä oli hyvä, sillä yli 100 rengastuksen määrään on ylletty aiemmin vain kahtena vuonna (1994 ja 2007). Suokukkoja myös lepäili altaalla poikkeuksellisen paljon, sillä syyskuun puolivälin tienoilla altaalla laskettiin useana päivänä jopa 450-650 yksilön kerääntymiä, joskin massat pysyttelivät rengastusta ajatellen harmillisen itsepintaisesti katiskoiden ulottumattomissa altaan koillislietteellä. Taivaanvuohia rengastettiin enemmän kuin koskaan aiemmin ja valkoviklon rengastussumma oli Raasio-historian neljänneksi paras.
Tyllirengastuksissakin oli lievä määräparannus moniin edellisvuosiin verrattuna. Sirrejä rengastettiin edelleen vähän, mitä selittää ainakin osittain sirrien suosimien altaan avoimien lieterantojen vähyys 1900-luvun tilanteeseen verrattuna kasvillisuussukkession seurauksena. Harvinaisempia kahlaajarengastuslajeja katsauskauden listassa edustivat lampiviklo (Raasion 3. rengastus), tundrakurmitsa (edellinen rengastus v. 2006) ja kuovisirri (edellisen kerran enemmän rengastuksia lajista v. 2002).
Ei-kahlaajalajien edustajia rengastettiin Raasiossa enemmän kuin yhtenäkään aiempana vuotena. Osittain tulos selittyy katsausvuoden hyvällä pyyntipanostuksella, mutta kertonee myös onnistuneesta pesimäkesästä monien varpuslintulajien osalta, sillä ylivoimainen valtaosa verkotetuista syyslinnuista on aina ollut 1kv-lintuja. Em. ryhmän määräkärkikolmikon muodostivat määräjärjestyksessä pajulintu, pohjansirkku ja västäräkki. Yli sadan rengastuksen rajan rikkojia olivat edellisten lajien lisäksi myös tiltaltti ja pajusirkku ja näiden viiden lajin osuus kaikista ei-kahlaajalajien rengastuksista oli 58 %. Västäräkillä oli kolmas peräkkäinen hyvä rengastusvuosi ja 2000-luvulla väiskejä on rengastettu enemmän vain yhtenä aiempana vuotena (2013). Pajulinnun rengastusmäärää voitaneen pitää pyyntitehokkuuteen nähden samantasoisena kuin useimpina edeltävinä vuosina, vaikka vain kerran aiemmin lajia on rengastettu enemmän. Tiltaltti on runsastunut vuosien saatossa Raasion rengastustilastoissa, samansuuntaisesti valtakunnallisten seurantalaskentatulosten kanssa. Pyyntitehokkuuden kasvu huomioiden pajusirkun rengastusmäärä jäi 101 rengastuksesta huolimatta odotettua alemmalle tasolle, mikä on ollut tilanne edellisinäkin lähivuosina.
Pohjansirkku laittoi päreiksi edellisvuoden rengastusennätyksensä (292), joka silloinkin oli erinomainen summa. Katsausvuoden posisummamme (325) oli hyvä valtakunnallisestikin, sillä parempaan rengastusmäärään päästiin vuoden aikana vain neljässä Itä-Suomeen sijoittuvassa kunnassa. Maailmanlaajuisestikin uhanalaiseksi luokitellulla pohjansirkulla näyttäisi olevan menossa positiivinen kannankehitystrendi.
Aktiivinen rengastuspanostus lajiin poiki Raasiossa myös yhden kaukokontrollin: Hyrynsalmella 27.8. rengastettu nuori koiras löytyi Raasion verkosta 8.9.
Alle sadan rengastuksen lajeissa mm. keltavästäräkin, hernekertun ja lehtokertun rengastusmäärissä oli kasvavaa suuntausta aiempiin vuosiin nähden. Mustapääkerttu tuntuu vähitellen runsastuvan niin maakuntamme pohjoisempienkin osien lehtimetsälinnustossa kuin Raasionkin verkkolintuna.
Rengastusten määrä pysyi myönteisellä tasolla myös ruokokerttusella, jonka rengastusmäärät laahasivat alamaissa vielä viitisen vuotta sitten. Vastaavasti mm. rautiaisen rengastusmäärä jäi nyt yllättävän alhaiseksi pyyntiaktiivisuuteen nähden.
Sinirintaalkaa käydä jo rariksi Raasion verkkolintuna. Tiaisillakin rengastuksia kertyi hyvä pyyntiaktiivisuus huomioiden odotettua vähemmän, vaikka tiaisilla lienee ollut takana ainakin säiden puolesta poikastuottoisa pesimäkesä.
Tavi on ollut Raasion rengastetuin vesilintulaji ja nyt sen rengastuslukema jäi jonkin verran alle lajin 2000-luvun keskiarvon. Pöllöverkkoilun antina oli kaksi sarvi- ja kaksi suopöllöä sekä lisäbonuksena palokärki, jotka kaikki ovat aina olleet Raasiossa harvinaisia verkkolajeja. Tätä selittää osaltaan pöllöpyyntien vähäisyys — nytkin yritystä vain kuutena yönä.
Törmäpääskyjä pesi asemahietikon törmällä vähintään entinen parimäärä ja poikastuotto on tulkittavissa tavanomaiseksi — pääskyjä hyöri kesäkuun pesäpoikasvaiheessa pesimätörmän äärellä päivittäin vähintään 50—60 yksilöä ja heinäkuun lentopoikasvaiheessa laskettiin vastaavasti enimmillään 150—180 lintua. Pesimätörmän teemapyynti tuotti lajin uuden rengastusennätyksen. Ylivuotisia pääskykontrolleja saatiin kuudesta törmälinnusta.
Rengastuslajien määrä (70) oli samaa tasoa kuin kahtena edellisenä vuotena. Harvoin verkkoihin erehtyvät lajit antavat oman virkistysbuustinsa verkkorengastajan arkeen. Nyt Raasion uusiksi rengastuslajeiksi saatiin pyy (1 r) ja taviokuurna (4 r). Verkkorengastusten rarikategoriaa edustivat em. uusien lajien lisäksi mm. valkoselkätikka (1 r), harmaapäätikka (1 r), taigauunilintu (1 r) ja pikkusirkku (peräti 4 r).
Raasiossa rengastivat vuoden aikana Karoliina Hämäläinen, Hannu Kärkkäinen, Laura Oinas, Klaus Salo, Anu Tillanen ja Markku Ukkonen. Rengastusavustajina toimivat lisäksi Jaana Jekkonen, Jasmin Jekkonen, Risto Saranto ja Marjatta Seppänen. Tämä ahkeroijalista on pysynyt samankaltaisena usean vuoden ajan, mutta kaksi uutta nimeäkin tarttui nyt rengastajalistalle.
Markku Ukkonen
